Nollameridiaani
Kulunut viikko on ollu samaan aikaan pitkä ja lyhyt monestakin sattuneesta syystä. Olin jo kuukausia aikaisemmin vilkuillut kalenteria sillä silmällä, että 8. päivä toukokuuta tulee tuntumaan siltä kuin aika pysähtyisi, niin paljon siihen oli ladattu tekemistä, suorittamista, palautuksia, päättymisiä ja lähtemisiä. Nyt siihen sattuneesta syystä lisättiin vielä yksi kotiinpaluu.
Äitinä opiskeluun tulee sellainen pieni lisä, että niitä kirjoja ei luekaan silloin kun oma pää olisi vastaanottavaisimmillaan eikä esseitä väsätä minkään kirjallisen inspiraation iskiessä, vaan silloin kun lapsi nukkuu. Silloin ei auta itse olla väsynyt tai nälkäinen, tiskivuoret keittiössä kasvavat, pyykkikorillisen lisäksi on pyykkikasa ja pyykki..ööö… kaaos? Jääkaappi tyhjenee, mutta sinne unohtuu kuitenkin kurkku mätänemään. Yöunien maksimipituus on noin 5h, eikä suinkaan yhteen putkeen, mikäli lapsi on sairas.
Näin siis pahimmillaan, kun puolisosta ei ole syystä tai toisesta osallistujaksi. Parhaimmillaan äidillä on suunniteltu kirjastopäivä ja ainakin teoreettinen mahdollisuus saada yksi lämmin ateria päivässä sekä valvomisapua öisin.
Portfoliosta ei tullut sellaista kuin olin suunnitellut, mutta se tuli valmiiksi, mikä tässä tilanteessa on plussaa. Harmillista on, että se valmistui täsmälleen 20 minuuttia ennen palautusta, joten aikaa sen dokumentoimiseen ei pahemmin jäänyt, niinkuin ei paljoa muunkaan menneen viiikon taltioimiseen. Työhommissa arkistoinnista vastaa onneksi toinen taho kuin minä.
Kiire ja stressi purkautuminen jättää jälkeensä tyhjän ja onton mitäs nyt-olon. Ja sitten iskee lamaannut ja väsymys ja tunne, että voisi nukkua sen sata vuotta. Jos lapsi antaisi.
Onneksi parveke odottaa laittajaansa, pyykkikatastrofi korjaajaansa ja kaikki ne teen-sitten-kun-on-aikaa -hommat tekijäänsä. Eikä ne työtkään vielä aivan ohi ole. Opinnot jatkuvat jälleen syksyllä.
Olen aina ollut enemmän syksy- kuin kevätihminen. Kevät on pieniä kuolemia, loppuja ja haikeita jäähyväisiä. Syksyllä jälleen kaikki alkaa, uusi ja odottamaton. Ja siinä välissä on toivottavasti pitkä kesä.