Ai mitä se tekee?

Onnistuin hämäämään Katieta ystävänpäivän blogitempauksen lahjan tiimoilta, kun olen ovelasti pitänyt harrastukseni piilossa.

Tai totuudenmukaisemmin, en ole juurikaan nyt kun alaa opiskelen toteuttanut ”omia” projekteja, koska koulutöissä on enemmän kuin tarpeeksi pakertamista. Erinomainen tapa jälleen tehdä harrastuksestaan työtä 🙂

Olen aika laiska neulomaan, pakolliset villasukat saan ainakin kerran vuodessa puserrettua. Virkkaaminen taas, noh sanotaan vaikka että niitä Katiellekin lähettämääni pussukoita voisin virkkailla vaikka kuinka monta, niiden vuorittaminen taas onkin asia erikseen. 

Haasteenani on koettaa tasapainoilla kierrätetyn materiaalin, rajallisten taitojen ja omien esteettisten ihanteiden välillä, kaiken takana on tietenkin se ihana flow-fiilis (joo, huh, kirjoitin siis tuonkin…), jonka erilainen näperteleminen ja nykertely tuottaa. 

Käsillä tekemisen sanotaan aktivoivan aivoja niin monella tasolla, että harva muu aktiviteetti yltää samaan. Lisäksi hyvää mieltä tuottaa useimmille se, että omien pikku kätösten jälki on (rajallisistakin taidoista huolimatta) suhteellisen nopeasti nähtävissä. 

Jossain haaveitteni hauta-arkussa muhii ajatus, että tekisin postauksia otsikolla ”Mitä kaikkea voit saada aikaiseksi puolisosi käyttämättä jääneistä vaatteista”.

 Tässä on pari sen otsikon alle kuuluvaa mestariteosta: 

Pupusen askartelin viime- ja edellisviikonloppuina, kun kääpäläinen jo oli jo unten mailla.

Matto, jonka päällä pupunen nököttää on pesimishuumassa ennen tylleröisen syntymää toteutettu leikkimatto/alusta.

Pupu on tehty tilkuista, joita on haalittu sieltä sun täältä, leikkimatto on sen sijaan kokonaan miekkoselleni liian pieniksi käyneistä paidoista kasattu. Alapuoli on valkaisematonta lakanakangasta ja välissä on ohut vanukerros. 

 

Aikaisemmin kesällä, kun en tajunnut että hiekkalaatikolla tarvitaan myös kura/suoja-asusteita, ompelin tylleröiselle takin, johon tarvittiin kolme miesten paitaa ja yhdet housut. Toteutus melko vapaalla kädellä.

Ja tällainen siitä sitten tuli, kyllä se hiekkalaatikolle kelpasi.

Joten kyllä, harrastan käsitöitä ja kaikenlaista DIY-juttuja. Ja ehkä uskallan joskus toistekin esittellä tekosiani, mutta pyydän lukijaa nöyrästi olemaan vertaamatta minua vaikkapa Kaunis Pieni Elämä-blogin Anneen, me ei painita lainkaan samassa sarjassa :)