Apua, joulu, iiiiik!

Voi apua, nyt se alkaa. Vuoden stressaavin kuukausi, joulukuu. 

Päivät pimenevät vielä muutaman viikon ajan, kalmanrajat koulu- ja työhommien kolkuttelevat ovilla ja ikkunoissa ja vielä on käymättä myös se jokavuotinen the joulunviettokeskustelu. Tosin tänään kun ohuesti aihetta sivuttiin adventtiglögeillä, niin miekkosen haukotus ja ”katsotaan” olivan niin huolettoman nonchalantit, että elättelen toiveita ehkä kohtuullisen reissaamattomasta joulusta. Mutta ei nyt nuolaista ennenkuin tipahtaa… 

Kaikki ne mahtavat ideat joululahjoiksi on vielä hilpeästi toteuttamatta, osa kouluhommista lepää rauhassa tekemättä ja toden totta toivon, että eräs omien opiskelijoiden tenttejä sisältävä muovitasku ei ole onnistunut täysin katoamaan tästä universumista. 

Tämän vuoden ensimmäiset jouluglögit tuli nautittua eilen ensin aamupäivällä Aalto-yliopiston Taiteiden ja Suunnittelun ylioppilaiden joulumyyjäisissä, myöhemmin iltapäivällä superemäntä phocahispidan järjestämissä pikkujouluhippaloissa, jotka hippaloitiin siis kera jälkikasvun. Tunnelmia ja kuvia juhlallisuuksista  enemmän norppaemon blogista. Kiitos kaunis vielä kerran, oli kerrassaan mainiota!

Olen ehtaa joulustressiainesta. En ripustele jouluverhoja ikkunoihin enkä käytä joulutyynynpäällisiä, niistä en siis stressaa. Stressaan edelleen kaikista niistä kiireisistä päivistä jolloin pitää vielä tehdä jotain-ja-jotain-ja-jotain, niistä sadoista kilometreistä, joita pitää väsyneenä ajella pitkin Suomen maanteitä suuntaan jos toiseen (eli sukulaisiin) jotta oma ja puolison omatunnot pysyisivät edes joten kuten puhtaina, niistä valvotuista öistä, jolloin viimeisiä paketteja ei pakata tunnelmallisesti kynttilänvalossa vaan hirveässä stressissä (olen pakettinatsi, meiltä ei yksikään joulupaketti poistu ilman asianmukaisia tilpehöörejä) ja niistä kaikista kassajonoista, kun kaupassa käydään perinteisin maailmanlopun meiningein, kun pitäisi peräti kaksi päivää pärjätä ilman avointa ruokakauppaa. 

Otsani on kohta jo niin kurtussa, että tarvitaan mankeli sen suoristamiseen. Ehkäpä vielä joskus pääsen jouluksi Kanarialle. Huolimatta siitä että en erityisesti ole poissa Suomesta joulua viettäessäni ollut järin joulumielellä, on niistä jouluista tämänkaltaiset stressit loistaneet poissaolollaan. 

Jospas joulupukkiseni tänä vuonna saisin lahjaksi sellaisen vähin odotuksin ladatun joulun?