Tämä blogi ei ole päivittynyt aikoihin, syitä siihen on monia, joista toisaalta useimmissa on selityksen makua. Yksi syy on kuitenkin se, että Siperia siirtyy nyt sisätiloihin, Hääräkonttoriin. Hääräkonttorissa sama meno jatkuu kuin Siperiassakin, siellä ajatellaan ja ommellaan. Lily jää toistaiseksi olemaan, mutta toivon että ne mainiot tyypit, jotka täällä Lilyssä kävivät kuulumisia lukemassa, seuraisivat perässäni […]

Tänäkään kesänä tuskin tulen lukemaan koko Milan Kunderan tuotantoa, niinkuin tapanani oli vielä muutama vuosi sitten, yhä uudestaan ja uudestaan. En tiedä, mikä Kunderan kielestä tekee omaan makuuni niin kesäisen, mutta kesä on aina ollut Kundera-aikaa. Kirjastokäynnitkin ovat nykyään useammin lastenosastolla kököttelyä, lukemattomien tarinoiden ääneen lukemista ja hajamielistä lehtien selailua. Hyvä että ehtii pikalainahyllystä uudet […]

Nyt kun maanataina kaikilla on glitteriä vähintäänkin hiushuituvassa, jotta taas muistettaisiin, että ei, lasta sen enempää kuin ketään ei saa kiusata sen perusteella, mihin hän haluaa pukeutua, aloin taas miettiä tyttöjä ja poikia muutenkin kuin vaatteiden osalta. Tyttäreni on prinsessa, enemmän kuin 70-luvulla syntynyt äitinsä olisi ikinä osannut kuvitellakaan. Siinä missä itse olen käyttänyt tyytyväisenä […]

Viimeaikoina täällä Siperiassa on ommeltu niin että surisee. Lauantaina 6.6. nimittäin Suomenojan kierrätyskeskuksessa on kierrätyspuutarha ja -myyjäispäivä, jonne allekirjoittanutkin suuntaa. Mukaan lähtee mm. pikkumiekkosten paitoja, neitosten mekkoja, pipoja ja rusetteja rinnuksille ja hiuksiin. Toivottavasti sää suosii. Kierrätyskeskus on muutenkin mainio vaihtoehto lauantaishoppingille, lisätietoja tapahtumasta löytää pääkapunkiseudun kierrätyskeskuksen sivuilta.

Kaksinäytöksinen näytelmä erään strategisen hallitusohjelman synnystä. Kaikki yhteydet todellisuuteen ovat (ikävää) sattumaa.  I – No nih, pojjaat! Nyt aletaan hommiin!  – Juu. Onko ryhmätyöryhmillä fläppitaulut valmiina?  – Hehheh, Juhis, ei tässä nyt sentään autotallissa olla. – No mutta ei sitten muuta kun hommiin. Mitäs sanotte, pitäisikö meillä olla joku iskevämpi luku käytössä? Sellainen muutama-neljä miljardia […]

Äh, juuri kun taas olen jäämässä kesätyöttömäksi opeksi enkä enää kaipaa pahvikupillista kahvia pikaisesti kipaistuna, tajusin, että melkein vuoden hain kahvini aivan väärästä paikasta. Onneksi kollega ymmärsi korjata tämän virheen huhtikuussa, ja niin vaihdoin pahvikahvipaikkaani viehättävään Casaleniin. Pikkuinen kahvila Casalen sijaitsee Nummelan keskustassa. Liiketila on yhdistelmä kahvilaa ja sisutuspuotia, jossa kahvilan pöydät ja tuolitkin ovat […]

Karkeista kieltäytymisesi on sujunut hyvin heikosti. Sen sijaan olen kehittänyt uuden makeusriippuvuuden, nimittäin niihin mukaterveellisiin, suurimmaksi osaksi tilsittyä taatelit sisältäviin pötkylöihin. Suhtauduin näihin alunperinkin melkosella varauksella, koska silmiini oli osunut noin 10 000 mainintaa tilsityn taatelin ja suklaan maun verrannollisuudesta, johon en siis ikinä ole uskonut hetkeäkään. Mutta kun tuon pötkylän nakkasi suuhunsa odottaen murskatut […]

Tämä kevät on mennyt lievästi sanottuna poikkeuksellisissa merkeissä. Ehdottomasti hauskimpia poikkeuksia ovat olleet paitsi #teammomfien keväthippalot, myös Raisan kanssa kuitattu vaatevallankumousilta (lue Raisan sensuroimaton kuvaus illasta täältä), ja Tuttitangon Lillerin kanssa vietetyt ompelulanit. Saimme Lillerin kanssa äitienpäivälahjaksi kokonaisen lauantaipäivän. Nimittäin ompeluun. Ja voi pojat, kyllä me ommeltiinkin!  Ensimmäiset neljä tuntia meni kaavoja piirtäessä ja kankaita […]

Olen viettänyt syystä jos toisesta aikaa poissa Lilystä, mutta nyt ajattelin tehdä uuden nousun kuin vanha klassikkoni, Phoenix-lintu. Olen ollut huomaavinani, että blogeissa kiertää tällä hetkellä miksi bloggaan -haaste. Omat syyni olen listannut jo kauan sitten, mm täällä. Lisää syitä saattaa olla ilmaantumassa, jos oikein harrastusbloggaajaksi herkeän. Tarkoitus on alkaa ilmestyä taas tasaisempaan tahtiin.  

Kuoleman jälkeen on elämää. Nimittäin niillä, jotka jäivät kaipaamaan. Sitä käy töissä ja on niinkuin ei olisikaan. Sitten menee ruokakauppaan, ostaa sinappia ja muistaa saman tien isänsä kanssa käydyn ruokapoliittisen keskustelun kotimaiseen elintarvituotantoon liittyen. Pakko pysähtyä hetkeksi hengittämään ja räpyttelmään silmiään. Sitä kököttää autossa liikennevaloissa, miettii kytkinremonttia. Sitten yhtäkkiä muistaa, että ei enää ikinä juttele […]