Sen sijaan, että kirjoittelisin esseetä näin kotipäivän viihteeksi, kirjoittelenkin tänne. Jäin nimittäin eiliseen lounasepisodiin niin kiinni, että pakko jatkaa vielä aihetta sivuten. En erityisemmin arvosta ruoasta nitisijöitä. Missään nimessä en myöskään heitä, jotka kaivavat Biafran Lapset-kortin taskustaan, kun joku kritisoi talvisia tautiperunoita. Mutta noin pääasiallisesti, jos ruoka on kohtuullista, sitä on riittävästi, eikä erikseen haeta […]

Voihan väsymys. Helmikuu on heikoin kuuni kaikista olemassaolevista. Jos joskus olen koko maailman diktaattori, teen niinkuin keisarit Julius ja Augustus ja perustan nimeäni kantavan kuukauden. Otan helmikuun ja siirrän sen kesälle. Kouluhommat huohottaa niskaan, ulkona sataa tai on kylmä, väsyttää, ei saa syödä karkkia, pitäis pitäis muttei jaksa. Lounastin tänään mitä kummalisemmassa seurassa. Ja samalla […]

Onnistuin hämäämään Katieta ystävänpäivän blogitempauksen lahjan tiimoilta, kun olen ovelasti pitänyt harrastukseni piilossa. Tai totuudenmukaisemmin, en ole juurikaan nyt kun alaa opiskelen toteuttanut ”omia” projekteja, koska koulutöissä on enemmän kuin tarpeeksi pakertamista. Erinomainen tapa jälleen tehdä harrastuksestaan työtä 🙂 Olen aika laiska neulomaan, pakolliset villasukat saan ainakin kerran vuodessa puserrettua. Virkkaaminen taas, noh sanotaan vaikka […]

No niin! Nyt on selvitty päivän haasteista ja aika paljastaa mahtavan blogiystäväni Saara B:n  minulle lähettämän kirjekuoren sisältö: Miten paljon iloa 50 piikkiä voikaan saada aikaiseksi! Tämä on todella henkilökohtainen ja harkittu lahja paitsi minulle, myös niille jopa 50:lle lapselle, joilla nyt on vähän paremmat mahdollisuudet selviytyä vaikeissa olosuhteissa.  Minä kiitän ja kumarran, mutta luultavasti vielä […]

  Sillä minulla on ilmoitus: täten julistan oman Salaisen Blogiystäväni Saara B:n kaikkein parhaimmaksi! Ai mitäkö sain?  Jotain mistä ilahduin valtavasti 🙂 Mutta siitä myöhemmin lisää, koska aivan hetken päästä tänne kurvaa ystävä IRL, vai pitäisikö ennemmin sanoa IFB (=in flesh and blood), koska onhan blogiystävä ystävä oikeastikin! Jahka saan rauhassa hänen kanssaan kahviteltua, tulee […]

Olin juuri miettinyt, miten reteästi kommentoisin phocahispidan nukkumispostaukseen, varsinkin kun itse olen saavuttanut jonkinlaista menestystä lapsen nukuttamisessa, tai itse asiassa nukuttamisesta luopumisessa. Nyt olen valvonut sen verran, että en kommentoi sinne mitään. Ei varmaan tule yllätyksenä, että lapsi nukkuu huonosti kipeänä, mutta se, että viime yönä taariainen oli kolmen aikaan lähdössä leikkimään ja meuhkaamaan pöö-leikkiä […]

Paskaäitifiilikset rantautuivat tännekin viime yönä, kun raahauduttiin kotiin päivystyksestä. Lapsen molemmat korvat olivat tulehduksen vallassa. Enkä minä ollut tajunnut mitään! Mutta totuuden nimissä, jos joku näkisi tyllerön, ei kyllä hänkään tajuaisi. Sen verran kova vauhti oli nimittäin jo aamusta päällä, että oksat pois.  Olen käyttännyt lasta muutaman kerran lääkärissä, milloin räkäisyyden, milloin yskän takia, mutta […]

Eilen aamulla ei vielä ollut tietokaan siitä myrskystä, joka vesilaseissa ja tuttipullossa hölskyi iltapäivällä. Meidän oli määrä lähteä tuttavaperheen jälkikasvun synttäreitä viettämään. Oli oikein hienosti suunniteltu, että päiväunien jälkeen lähdetään ja sovittu saapumisaika jne. Paitsi että niitä päiväunia ei ikinä nukuttu. Itse luonnollisesti kilahdin kuin nälkäinen karhu, kun mies ei laittanut lasta nukkumaan niinkuin MINÄ […]

Ikäänkuin vähän Kristaliinan sinkkosahdistuspostauksensa kommenttiosiossa tapahtuneesta ideanikkaroinnista innostuneena päätin kirjoittaa aiheesta ”mitä olen joskus koulussa oppinut”. Näkökulman valinta tähän aiheeseen on hyvinkin haasteellista ihan siltäkin pohjalta, että meidät joskus jotain opettajankoulutuslaitoksella opiskelleet on opetettu niin puhkianalysoimaan reflektoimaan jokaista paikalleen tällättyä pilkkuakin, että asiat menee pakostakin ihan jaaritteluiksi. Ja niin ne menevät varmasti nytkin. Minerva ja […]

Muistan, miten parin viikon ikäinen lapsi sylissäni tuijotin sitä kyyneleet silmissä ja totesin, että ei se enää ole niin vauva kuin syntyessään, sehän on kasvanut jo vaikka miten isoksi. Siinä oli varmaan hormoneilla taas oma osuutensa kyyneliin, mutta yhtä kaikki, kyllä aika vaan kuluu nopeasti, kun pientä katsoo. Vuosi sitten ihmettelin, etteikö sitä kiinnosta liikkuminen […]