Iso hirmuinen kiitos sinulle, Katie. Haaste on aina haaste joten siihen on tartuttava asiaankuuluvalla reippaudella. Ja tunnustus on aina tunnustus, mikä tuntuu aina yhtä mukavalta. Blogi se on pikkuinenkin blogi!     Tämä on nyt siis two in one: ________________________________________________ 1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle. Eli kiitos akatemia ja very […]

Joskus kaikki vaan loksahtaa kohdilleen. Se tunne, kun pitkällisen pähkäilyn ja lähes epätoivoon vaipumisen jälkeen jakaa ongelmansa ja onnistutaan yhdessä.  Kun opiskelijat tunnin jälkeen kiittävät hyvästä keskustelusta.  Kun jakaa Runebergin tortun lounaskahvilla ystävän kanssa. Kun löytää silkkivillaneuleen -70% alesta. Kun huomaa, että taustalla soi Miss Li:n Dancing the whole way home, ja tekee mieli tehdä […]

Nykyään maanantaipäiväni ovat, jos pelkkää aikataulua katsoo, melkoisia. Aamulla kahdeksaksi kouluun, sieltä suoraan töihin ja töistä kotiin n. 21.30. Lounaaseen on aikaan, mutta meillä ei opiskeluissa tunneta sellaista itselleni niin rakasta turkulaista termiä kuin kaffepaussi.  Ja jos jotakuta nyt surettaa, että en näe lastani hereillä koko päivänä, niin ei huolta, teen edelleen vain nelipäiväistä viikkoa. […]

Sisäinen Marttani heräsi eilen, varmaan kirpeään pakkassäähän. Ja ehkä siihen mukavaan ahaa-elämykseen, ettei meidän tarvitse lähteä ruokakauppaan, vaan ehditään aivan rauhassa käydä muualla kaupoilla ja asioita hoitelemassa, siellä minne ei ikinä muuten ehdi ja kirjastossa tms. Ja juoda iltapäiväkahvit rauhallisesti omassa kodissa vielä valoisaan aikaan.  Tästä kaikesta aivan virkistyneenä päätin pitkästä aikaa tehdä illalla sämpylätaikinan […]

Aloitin syksyllä opiskelemaan alaa, joka on sellainen lapsuuden haave. Ymmärrän erittäin hyvin heitä, joita ikuisiksi opiskelijoiksi kutsutaan, Suomessa korkeakouluopiskelu on melkoinen satama. Opiskelijaruokaloissa syö edullisesti ja mikäli vaan jotenkin opintojen syrjässä pysyy kiinni, on myös aina joku porukka, johon kuuluu ja jonka kanssa on aina jotain yhteistä puhuttavaa. Ja tietenkin se kaikkein tärkein on oma […]

Olen aivan oman nerokkuuteni mykistämä. Löysin nimittäin sisäisen ammattikasvattajani. Voin aidosti jakaa kokemuksen! Olen koko lapsen olemassaoloajan tuntenut olevani vähän syrjässä näistä meidän-Eevi-ja-naapurin-Vertti -keskusteluista. Ja tiedän olevani kuitenkin ihan suomalaisen small-talkin huipulta, ihan näppärä chit-chattaaja vieraanpienkin ihmisten kanssa. Ei vaan jotenkin puistossa koliikki-kakka-suojapuku-hammas-sose-räkä-korvatulehdus-kengänkoko-uudet sanat -keskustelut  oikein irtoa. Itseasiassa ne aina jossain vaiheessa suorastaan mykistävät minut. […]

Kanelibasilikan kanssa käymästä ajatustenvaihdosta Tallinnan ravintoloista yms. tuli mieleen se, miten tässä on taas ihmisenä muuttunut ja miksi. Vielä pallomahaisena sitä oli salonkikelpoinen menemään ravintolaan syömään ihan mihin aikaan tahansa, ja aika monesta ravintolasta löytyy myös ihan käyttökelpoisia vaihtoehtoja alkoholittomaksi juomaksi veden sijaan/lisäksi. Kärrykansalaisella asia ei olekaan enää aivan samoin.  Koska vauvan kanssa aika kävi […]

Vauvan kanssa Tallinnassa:  Ota mukaan vaipat, ruoat, vaihtovaatteet, parasetamoli, KuplaStop, lapsen passi, oma passi, leluja, mitä muuta nyt tarvitsettekaan. Ota mukaan myös joku, joka voi välillä hoitaa lasta, kuten esim. isä, täti, hyväkuntoinen mummo tai pappa. Nakkaa vaavi ja kamat kärryihin ja kärräile kärryt laivaan. Viihtykää.   Nyt en tiedä, kun vauva ei ole enää […]

Eilen oli sitten niin kiire viettämään vapaapäivää, että kaikessa tuohtumuksessani en edes tarkistanut edellisen postauksen linkkiä. Nyt sen pitäisi toimia ja vielä kerran mitä kauneimmat kiitokset vierailijalle. Ai mikä vapaapäivä? No en sentään maannut happiarkussa sedaatiossa, niin irti todellisuudesta en ollut, mutta melkoisen kuitenkin. En tiedä, kohtaavatko muut pienten lasten äidit sellaista ongelmaa, että kotona […]

Eilen somessa kaikkien hauskojen Ei-suomalaisen-kannata-matkustaa-kun-pakkolaskeudutaan-kuitenkin-kentälle-eikä-suohon -linkkien joukossa kiersi tämä Kirkko ja Kaupunki -lehden vanha (6.7.-09) juttu lapsia koskettavasta rasismista. Tämän muinaisen tekstin on varmasti joku nostanut Umayya Abu-Hannan hesarissa olleen tekstin inspiroimana. Kaikkihan varmasti ovat törmänneet tähän muutama viikko sitten julkaistuun juttuun, jossa lopputulemaksi jäi, että lottovoitto jäi lunastamatta. Koska Abu-Hannan teksti kalskahti monen kantasuomalaiseen […]