Kahvittelin viime viikolla yhden ystävä-äidin kanssa ja siinä sitten keskustelimme mm. lasten talvivaatteista.  Minä kuulun siihen ikäryhmään, jolla oli yläasteella vain yksi mahdollinen asukokonaisuus, ja se oli jalassa farkut mallia 501 ja päällä mieluiten micmacista ostettu college. Vähän myöhemmin tuli sitten enemmän variaatiota. Mutta pointtini on siis se, että muinoin oli aika ehdotonta sen suhteen, […]

Nyt tyllerö on virallisesti 1-vuotias. Ei ihan vauva enää, tämänikäisille on mm. oma Otrivin, näin ajankohtaiseen tilanteeseen viitaten. Vaatteet ovat 80-86 ja ruoan ei tarvitse olla sössöä. Lusikka pysyy kädessä ja useinmiten siinä pysyy ruokaa suuhun saakka. Tahtoa ja voimaa on kuin pienessä kylässä ja hampaita on muitakin kuin kahdeksan hymyhammasta. ”Ei” ja ”äiti” kajahtaa […]

Päivät ne vaan sataa ja tuulee menemään, etenkin niinä päivinä, kun kiitää päikyn, koulun ja duunin välillä. Niissä väleissä kun fillaroi tai istuu ratikassa tai lähijunassa, mieli matkustaa. Päätin jo lukiossa, että minähän en tänne jää. No, jäin kuitenkin, mutta ainakin olen saanut monta mahdollisuutta kokeilla elämää muuallakin, opiskella ja työskennellä . Ja tietenkin lomailla, […]

Sanon sen heti alkuun: Minä inhoan kylmää. Inhoan kerrospukeutumista, inhoan sähköistä tukkaa, inhoan kuivuvaa ihoa ja sen myötä esiin puskevaa ekseemaa, liukastelua lumen alla piilevällä jäällä, hengityksen huurustumista silmäripsiin ja loputonta palelemista, joka aina virittää päässäni ajatuksen hankkia kotiin jonkinlainen höyrysuihkukaappi, jonne menisin ensimmäisten pakkasten alkaessa ja josta poistuisin vappupiknikille, mikäli sellaista olisi mitään järkeä […]

Tylleröinen täyttää juurikin kohta vuoden. Paljon on tapahtunut ja aika on kulunut nopeasti. Koen, että on jonkinlaisen retrospektion aika.  Tylleröä toivottiin ja odotettiin kovasti. Sen sijaan minkäänlaista vauvakuumetta en milloinkaan potenut. Ristiriitaista, mutta totta. Professori Hajamielisen kanssa oli ehditty jakaa kotia, reissata, kokea ja tehdä paljon asioita, ja mietimme, että yksinkertaisesti enemmän menetämme, jos emme […]

Kello on 9.58 tämän viikon keskiviikkona ja piiiiiiiiitkä jono kiemurtelee ympäri Herttoniemen autokauppoja ja jonossa nököttää lähes yksinomaan naisia, joista osa työntää lastenvaunuja. Mitä tapahtuu? Ovatko Audit alennuksessa? Saako äääs-kortilla tuplabonuksen, kun ostaa auton JA peräkärryn? No ei tietenkään, vaan autotalojen takana lymyilevässä Marimekon tehtaanmyymälässä (tai oikeammin siellä varastolla) on ysmy. Ja minä liityn jonoon. […]

Eilen työmatkalla, joka muuten alkaa hakemalla tyllerö päivähoidosta, jatkuu ratikalla Hajamielisen työpaikalle ja sieltä Pjongjang-henkisesti kahden pysäkin välin matkalla rautatieasemalle ja siitä edelleen lähijunaan, mietin vaalimainoksia. Pelkkä naama ei nykyään riitä. Kuvissa suositaan joko koko ihmistä tai sitten sellaista jostain lantion/ polvien välistä ylöspäin katkaistua mallia. Hymy pitää koittaa venyttää silmiin saakka, ilme on positiivinen […]

Mistäköhän marketista olisi mahdollista hakea lisää tunteja vuorokauteen? Entä koskakohan lähisiwasta alkaa saada uusia aivoja kätevästi vanhojen tilalle? Kuka lyhentäisi välillä niin auttamattoman pitkät piuhat?  Aika vaan tuntuu valuvan johonkin. Päivässä voi hyvin ehtiä viemään tyllerön päivähoitoon, sännätä itse yliopistolle, käydä kaupassa, hakea lapsonen, käydä töissä ja illalla roikkua netissä. Missä välissä syödään  (syödään suklaapötkylä […]

Ja lisää vaatepaatosta.  Muutama päivä takaperin useammassakin lehdessä kirjoiteltiin Opettaja-lehdessä esitellystä tutkimuksesta opettajien vaatteista. Tutkija oli aineistonsa perusteellä jakanut opet karkeasti neljään ryhmään: tasaraita-jokapoikiin, muotitietoisiin tyylitaitureihin, nahkatakki-siilitukkiin ja avokaulaisiin katseidenkeräilijöihin.  Suurin osa opettajista on kuulemma jokapoikia, jotka tapaavat arvostella tyylitaitureita, koska he itse kokevat alemmuutta näiden rinnalla. Tässä tapauksessa mitään ei kuitenkaan sanota ääneen, sen sijaan […]

Kummallista, miten jotkut jutut eivät vaan jätä rauhaan ilmeisesti ennenkuin ne on jotenkin jakanut. Tämä on jo vanha juttu, mutta kerronpa nyt kuitenkin. Muutama viikko takaperin Hesarissa oli juttu TAITO Kymenlaakson Pistos-Pahennustako perinteeseen -hankkeesta, jossa nuoret olivat ideoineet kansallispukujen muotojen, rakenteiden, yksityiskohtien ja tekniikoiden avulla uutta yhdistyksen perimistä Finnairin vanhoista työasuista. Jutussa oli mukana muutama mielestäni […]