Arvatkaapas vaan, missäs sitä ollaan oltu? Ehkä Tukholmassa? Jossain antiikissa? Jugendlandiassa? Jossain suurlähetystössä? Modernilandiassa? Sillan alla? Betonibrutalismin saartamana? Kivipainon varjossa? Pietarissa? No Turussa tietenkin! Turku on kaunis, kaikista grynderien murskayrityksistä huolimatta. Kesät talvet Turku säteilee hiljaa ja arvokkaasti aina ajassa mukana, tänä viikonloppuna tihkusateen elegantisti harmaannuttama.  Kauneinta Turussa tällä kertaa olivat kuitenkin Kahvia, kiitos! -blogin […]

Hopsan. Kävipäs niin, että tuossa viime viikolla kävin työhaastattelussa. Ja tämän viikon maanantaina aloitin työt.  Siinä rytinässä yliopistolla vietetyt kriittisen keskustelun täytteiset lounaat vaihtuivat pään pyöritykseen pöllön tavoin kouluruokalassa, joustavat aikataulut aamuruuhkaa vastaan ajeluun ja lapsen nelipäiväinen päikkyviikkokin keikahti viisipäiväiseksi. Erään aikakauden loppu tämäkin siis. Mutta mukavampaa on se, että tämä on nyt myös puolityöttömän […]

  Jestas sentään, niitä on liikaa. Aivan liikaa. Tällä hetkellä ompelematta makaa valehtematta ainakin 20 metriä kangasta. 20 ihanaa metriä ompelematonta, esipestyä, laatikoihin nätisti viikattua kangasta. Ja sitten on, köh, muutama metri joissain ööö, muutamassa kassissa, ihan parissa, korkeintaan kolmessa.  Tätä ei takuulla ymmärrä kukaan muu kuin toinen ompelun harrastaja. Että miksi niitä pitää olla […]

Voisiko joku nyt jakaa niitä todellisia hyvä äiti-pisteitä jossakin?  Runsas viikko sitten kiduin niin hirveästä migreenistä, että vaelsin monta päivää aikamoisessa lääkepöhnässä. Migreeni hatuttaa ja kauhistuttaa ja Hortonin neuralgiana se on vielä sangen usein vieraana. Sinänsä kiva, että lääkkeistä on edes sen verran apua, että ne ainakin osittain vaimentavat kipua niin, että sitä pystyy melkein […]

Haha, tämän ei kukaan arvannut tulevan! Ei täällä Siperiassa sentään mihinkään ikuiseen lepoon tai muuhun toimettomuuden alhoon ole jämähdetty, päinvastoin. Kiirettä on pitänyt ja se jos mikä tunnetusti haittaa harrastustoimintaa. Elämä on ja siinä vauhdissa ei auta kuin pysyä mukana. Täällä Siperiassa on alkanut puhaltaa myös sellaiset muutoksen tuulet, että huvikummussa saatetaan jopa siivota välillä […]

Jo useampana kotipäivänä olemme käyneet tylleröisen kanssa ratikassa seuraavanlaisen keskustelun: T: Äitiii, mikä pintetta tuo on? M: No tuoooootaaaah, se on semmoinen…. Naamioprinsessa. T:Miksi se on tuollainen, tuollainen pääkallo? M: Nooooooooöööööh, se on vähän niinkuin sellainen, tuota sellainen meksikolainen..? Hmmmmph, tiedätkös, joissain päin maailmaa tuo on hienoa, olla tuollainen pääkalloinen. T: Ai miksi? Miksi se […]

Ja otsikko ei siis ole yhdyssanavirhe ja tämän postauksen aihe Lähi-idän tilanne. Ehei, vaan eipä ole tullut palstaa päiviteltyä pitkiin aikoihin. Jaa miksi? Noh. Ehkä kaikki on alkanut jo joskus aikaisemmin, ehkä tämän syksyn mukanaantuoma ei-mikään-uusi on aiheuttanut pientä lamaa. Luultavasti näppylät hyytyivät näpppäimille lopullisesti erään runsaat pari viikkoa sitten yliopistoruokalassa käydyn keskustelun myötä. Puhuimme […]

Alkoi syyskuu ja arki täräytti koko voimallaan. Mihin ihmeeseen tämä viikkokin oikein katosi? Maanantaista torstaihin suurin piirtein tähän: Herätys! Mikron kello on näyttänyt noin puolta seiskaa kun on aika kaataa kiehunut teevesi kannuun.  Yliopistolla on tällä viikolla ollut varhaiset aamut. Huolimatta siitä että jälleen olen aloittanut monta kurssia intoa puhkuen, on pakko sanoa, että kun […]

Perjantaina siippa ja tylleröinen pakkasivat tavaransa ja lähtivät mummolaan = anoppilaan. Vapaailtaa juhlistin señor Jaume Serran kanssa (kiitos heta margareta muistutuksesta!) ja piipahtamalla kaupungilla. Koitin leikkiä entistä elämääni. Silloin saatoin ihan tuosta noin vain poiketa vaikka H&M:lle sovittelemaan vaatteita, vähän kokeilemaan, että minkälaiset syksyn uutuudet saattaisivat näyttää kivoilta ja kantaa sitten kassalle jonkinlaisen asukokonaisuuden. Ensimmäinen ajatus, […]

Liekö se sitten syksy joka salakavalasti väsyttää vai mikä, kun aloin menneitä muistelemaan. Miten erilaista elämä ennen lasta olikaan. Olimme viikonloppuna aivan parhaiden tyyppien häissä. Sellaisissa rennoissa, ilman mitään pönötystä, joissa puheet naurattivat, musiikkiesitykset herkistivät, viini virtasi, ruoka oli hyvää ja kotimaista, soitto soi ja nauru raikui. Häät olivat iloksemme (?) myös lapsiystävälliset, muutoinhan emme […]