Miten helposti sitä jääkään keskustaa kiertävälle radalle kun lounastreffien takia pistää päänsä ulos aurinkoiseen kevätpäivään. Vaikka kotona odottaisi kouluhommia, jotka on pyhästi itselleen luvannut hoitaa, pakkaamattomia tavaroita ja vielä vähän maalamattomia seiniä, löysin itseni aurinkolasit nenälläni kepsuttelemassa pitkin keskustaa. Mukaan takertui uusi vessan matto ja suihkuverho. Ei ole edelleenkään tulossa meille skandinaavisen mustavalkoista huushollia. Pirteä […]

Jos ikinä koskaan mietin pintakäsittelijän ammattia mahdollisena tulevaisuuden vaihtoehtona, niin huutakaa herätys.  Takana on koko sunnuntain nielaissut maalausoperaatio. Aloitin aamulla varhain kun sää oli parhain ja lopetin puoli tuntia sitten. Siinä välillä ehti aurinko vilahtaa ja sataa muutaman kerran vettä. Nyt oli pakko lopettaa, kun luonnonvalo alkoi loppua.  Muistan jonkus joskus sadatelleen katon maalaamisen ikävyydestä. […]

Avaimet on kourassa, maalit tilattu vaan ei vielä haettu. Menin kuitenkin tekemään uutuushankinnan uuteen kotiin: Keisari. Ihana. Uudet verhot. Kuva: Finlayson Muita uutuushankintoja ei sitten ainakaan pankkitilin saldon perusteella olekaan juuri luvassa. Sen sijaan luvassa on yökyöpelinä pakkaamista, yön pimeinä tunteina maalaamista ja luultavasti kuusitoistatuhatta hermoromahdusta anopin saapuessa heilumaan keskelle muuttokaaosta. Kaikella rakkaudella anoppi, koska […]

Ihmeiden aika ei ole ohi. Juuri kun vihdoin nakkelin pinnasängyn kasaan ja kannoin koko höskän jo ennalta tursuilevaan kellariin siinä samalla tuskaillen että kun mikään ei vaan enää mahdu mihinkään enkä jaksa enää taistella kasvavia tavarakasoja vastaan, sattuikin jotain odotamatonta: Saimme suuremman asunnon. Me siis muutamme tämän kuun lopussa.  Ja kyllä, asunto on edelleen vuokrasellainen, […]

Uhmaikä, tuo jokaisen vanhemman mahdollisuus kasvaa henkisesti lapsensa rinnalla ja tukea lastaan kohti eheämpää minäkuvaa.  Tylleröinen täräytti eilen isäänsä nyrkillä vatsaan. Ihan tuosta noin vaan, jonkun iltariehan päätteeksi. Ilme oli kokeileva ja vähän vilunki. Tapahtuman johdosta käydään seuraavanlainen keskustelu: Ukkeli: Auuuuu, ei SAA löydä! Minä: Nyt pyydät isiltä anteeksi! Tylleröineni: EE-EN! M: Kyllä pyydät! Ketään […]

Bloggaajan palstanpitäjän paluu! Nyykähdin kandin alle, nousin kuin Phoenix-lintu tuhkasta ja palautin vähän kandista paremman version, jonka puolesta jopa nyt kehtaa vähän taistella, kuosittelin parit vaatteet, naputtelin yhden tutkimusraportinkaltaisen, kävin töissä, menetin hermoni, loikkasin lapsen kanssa autoon ja pidin neljän päivän totaalisometauon.  Sitten olin tekemisissä elävien ihmisten kanssa, kävimme risteilyllä, nukuimme joka yö eri kyläpaikoissa, […]

Koska kevät  on aikaisessa (jee!) on myös perinteinen kevätväsymykseni (blaah!) ollut poikkeuksellisesti paikalla täydessä iskussa jo helmikuussa. Eikä se väsymykseni oikeastaan välttämättä edes johdu pelkästään keväästä. Palautin alkuviikosta kandintutkielmani. Sain paniikkikohtauksen. Tänään sain työni bumerangina takaisin. Korjattavaa ei ole, täydennettävää vähän. Helpotti. Muutaman opinnäytetyön elämässäni palauttaneena ei vielä kertaakaan aikaisemmin ole käynyt niin, että palautus […]

Pitäisi ironisesti hihitellä sille, millaista keskusteluntynkää tänään eduskunnassa viriteltiin, pitäisi olla tuohtunut naisten syrjimisestä työelämässä ja kaikein kukkuraksi toden totta pitäisi sympata ukrainalaisia. Mutta mitä minä teen?  No, marssin ovensa 23.2. sulkevaan Rizzoon ja zädäm! Ostaa päräytän bootsit. Ovh. 139€, tänään erikoishinta mulle, 19€.  Vähänkö tuli hyvä mieli. (Anteeksi ukrainalaiset ja muut, mutta ehkä selviätte […]

Ajattelin vähän rentoutua viikonloppuna. Tällä tavalla: Se voisi olla musta mekko lapselle suoraan jostain puritaanilahkolaisten hilpeimmistä kesäkekkereistä… …mutta oikeastaan se onkin iloinen viirimekko suoraan sirkuksesta! Tässä on siis applikaatiota ajalta, jolloin applikaatiot eivät vielä olleen jotain bittimaailman edustajia puhelimen uumenissa. Kankaana on unelmissani mahduin siihen-yöpaitani ja miehen vanhoja kauluspaitoja. Kaavana vähän sitä sun tätä hiukan […]

Muutama päivä sitten juttelin yhden kurssikaverin kanssa palautteen antamisesta ja saamisesta noin yleisellä tasolla, ja siitä, miten tietyissä yhteyksissä ihmiset ottavat asiat aivan liian henkilökohtaisesti silloinkin, kun mitään henkilökohtaista ei oikeastaan ole. Hihittelimme sille, miten ihmiset keräävät itsensä täyteen pyhää vihaa ja räjähtelevät sitten toistensa silmille suurin piirtein pölyhiukkasen kokoisesta asiasta, mielellään tietenkin vielä aika […]