Heipähei, hyvää iltaa
Eipä ole kivoja kuvia tämän päivän postauksen piristyksenä ei.
Kävin lauantaina Habitaressa. Melko monta asiaa saa muuttua, että menen ensi vuonna. En muista milloin viimeksi olisin käynyt noin onnettomassa messutapahtumassa, missä lähes kaikki mitä näytillä oli, oli jo nähty aikaisemmin, missä osastot oli ripoteltu hujan hajan pitkin messuhalleja ja missä yleisvalaistus oli pimeänä muuallakin kuin valaisinosastolla. Jestas, teki melkein mieli kaivaa pölynimuri ja muut siivousvehkeet esiin ja alkaa järjestellä sekasin paiskottuja messu-ööööö-osastoja (?!) jonkinlaisen puhdin luomiseksi. Ja koska kuudet aikaisemmat Habitaret ovat mielestäni olleet huomattavasti siedettävämpiä ja ihan elämyksellisiäkin tapahtumia, en voi todeta muuta kuin että toivottavasti tämä oli pohja ja tästä pääsee enää vain ylöspäin.
Lapsella on ilmeisesti enterorokko. Siitä riemuittiin muutama yö noin kahdenkymmenen minuutin unipätkillä. Maanantaina luulin, että silmäni irtoavat päästä ja aivoni tilttaavat lopullisesti. Täyttä varmuutta rokosta ei ole, koska rakot oli havaittu päiväkodissa, mutta nekin olivat laskeutuneet, kun menin tylleröistä hakemaan. Kaverin lapselta oli samaisen taudin seurauksena irronnut kynnet sormista ja nahka kantapäistä. Olen jännän äärellä. Todella.
En tajunnut lainkaan, miten kylmä tänään oli, joten menin häpeissäni hakemaan kevyellä takki-haalarihousut -yhdistelmällä varustettua nuppustani päikystä. Ajattelin, että päikyn tädit ruoskivat minut ja sylkevät päälleni, koska olen tuonut lapseni hoitoon puolialasti jos ottaa huomioon, minkälainen ilma oli. Paitsi että en ollut. Hajamielinen ukkelini hoiteli päikkyynviemisen tänä aamuna. Ja samalla hän oli todella koonnut itsensä ja laittanut lapselle ylimääräisen vaatekerran sekä lapaset käteen. En osannut muuta kuin huokaista helpotuksesta, itsellänihän luonnollisesti hyvä kun oli edes takki päällä kun aamulla lähdin. Ja brrrrr miten kylmä tänään oli! Päiväkodin vanhempainillassa supisin ukkelilleni, että hän pelasti minut varmalta kunniamurhalta päiväkodin tätien osalta. Mies ei tajunnut yhtään mitään, nyökytteli vaan sympaattisesti.
Ostin saumurin. Isojen ja suhteellisten kalliiden laitteiden ostaminen on minusta hirveän jännittävää. Vierastan aggressiivista myymistä. Koska nettikauppa on kasvanut, on kivijalkaliikkeitä enää harvassa, eivätkä nekään edusta kuin yhtä merkkiä kerrallaan. Kävin kaikissa, joihin suinkin julkisilla/fillarilla pääsin. Jokainen ylisti omiaan ja kertoi laveasti kilpailijoiden heikkouksista. Samat tarinat ristiin rastiin eri koneista.
Maksan mielelläni palvelusta ja siitä, että huolto tms. toimii. Mutta en ihan mitä tahansa. Plus että vierastan aggressiivista myyntiä. Joten, kun myyjä kivijalassa kauppasi minulle erikoistarjouksena konetta tasan kaksi kertaa sen hintaisena kun saisin sen nettikaupasta, oli päätös kutakuinkin valmis. Tilasin netistä.
Lapsi herää parin tunnin välein itkemään ilmeisesti särkevää suutaan ja kurkkuaan, oletan rokkorakkuloiden pesiytyneen sinne. Itse taidan mennä suihkun kautta koisimaan, enkä vasten tapojani jää selaamaan enää yhtäkään ihanaa nettikangaskauppaa.