Isänpäivä, meillä järjestyksessä kolmas

Muistan ensimmäisen oman pikkuperheen isänpäivän oikein hyvin. Synnytyksestä oli kulunut pari päivää reilu viikko ja se oli ensimmäinen kerta, kun poistuin kotoa ilman vauvaa muutamaksi tunniksi ulos. Eli minä sain isänpäivälahjaksi muutaman tunnin omaa aikaa. 

Leivoin silloinkin toscakakkua ja ihmeteltiin, että ilman toisiamme emme olisi tässä. Aivan samoin kuin viimekin vuonna sekä tänäänkin. Jee, hyvä me.

Isi ilahtui uudesta paidastaan joka kaiken lisäksi on sopiva ja istuu hyvin ja isä sekä tytär ovatkin viettäneet tämän päivän tiimiasustuksessa. Aamukahvien jälkeen suuntasimme Kansallismuseoon viettämään mukavaa päivää ja pakoilemaan imurointi- yms siivouspakkoa, joka siis näin siirtyy taas hamaan tulevaisuuteen. Voi meitä, mutta kerrankin olen MLL:n jonkun julkaisun kanssa samaa mieltä siitä että kivaa perhepäivää ei kannata hukata stressaamalla siivouksesta.

Yksi vaihtoehto hoplopeille yms. sisähuvipuistoille on mennä lapsen kanssa museoon. Kuulostaa ehkä pölyiseltä, mutta lapset on huomioitu monessa museossa ilahduttavan hyvin ja osa museoista, esimerkiksi Eläinmuseo, on jo itsessään lasta kiehtova paikka. 

Kansallismuseon kolmannen kerroksen Vintti on täynnä vaikka mitä pientäkin lasta kiinnostavaa, kaikkeen saa koskea ja kaikkea saa kokeilla. Tänään mm. olemme rakentaneet tiiliseinää, laittaneet hevosen (sellaisen jäykästi paikallaan tököttävän lasikuituhässäkän) ja kärryt toisiinsa kiinni ja kökötelleet kiikkerissä kärryissä, kokeilleen jauhaa myllynkivillä ja piirtäneet pulpetissa. Tämän lisäksi äiti sai takoa muutaman kuteenheiton räsymattoa ja isi koota Suomen historiaan liittyviä palapelejä. Tänne haluan takaisin. 

Museosta kurvastimme takaisin kotiin, tylleröinen ja ukkeli nukkuivat päiväunet sillä aikaa kun tein ruokaa (hirven sisäfilettä, suosittelen!) ja loppuilta meni enemmin tai vähemmin sekoilessa mm. pahvilaatikkokypärät päässä (?!). 

Toden totta. Mukavan päivän viettoa ei pidä uhata imurilla :P