Kässänmaikka

Hopsan.

Kävipäs niin, että tuossa viime viikolla kävin työhaastattelussa. Ja tämän viikon maanantaina aloitin työt. 

Siinä rytinässä yliopistolla vietetyt kriittisen keskustelun täytteiset lounaat vaihtuivat pään pyöritykseen pöllön tavoin kouluruokalassa, joustavat aikataulut aamuruuhkaa vastaan ajeluun ja lapsen nelipäiväinen päikkyviikkokin keikahti viisipäiväiseksi. Erään aikakauden loppu tämäkin siis.

Mutta mukavampaa on se, että tämä on nyt myös puolityöttömän aikakauden loppu. Sillä nyt käyn töissä sekä päivällä että illalla… Eiköhän siinä tule sittenpuolentoista viikon hommat viikossa kuitattua.

Kesällä jälleen opettajaa kohtaa pitkä ja lämmin kesätyöttömyys, mutta siihen asti täällä Siperiassa huhkitaan koko rahan edestä.