Kohti epämukavuusaluetta: tutoriaali
No niin!
Koska sää ei suosinut tänään valokuvaamista millään tavalla, päiväni kuvina-postausta kuten myös kotimme on huvikumpumme-postauksia joutuu nyt vähän odottelmaan. Sen sijaan tänään kokeilen DIY-tutoriaalin tekemistä.
Tutoriaalia lukiessanne vaihdatte päähänne sen Anttilan kodinhärveliosaston TV:ssä alati pyörivän miesäänen: Onko teilläkin ongelmia munkkitäytteen pursottamisessa? Ei enää…
Aiheena on niinkin yllättävä veto kuin tadadadattadaa: henkarin päällinen!
Onko teilläkin näitä? Enkä nyt siis tarkoita H&M:n lastenosaston henkareita, vaan yleensä henksuja, joita ei välttämättä ainakaan vieraiden silmiin haluaisi päästää? Karunnnäköisestä pesulahenkaristakin tulee henkarihupulla vähän vähemmän industrial-henkinen.
Homma aloitetaan niin, että otetaan henkari, jolle mekko halutaan ja hahmotellaan sen ääriviivat paperille. Tämä onnistuu erinomaisesti esim. sanomalehdelle, ei tarvitse ostaa 15€ kaavapaperirullaa, jos ei koe harrastuneisuuttaan yhtä syvästi kuin esim. allekirjoittanut.
Kun henksun ääriviivat on paperilla, hahmotellaan sen ympärille hupun toivottua muotoa ja lisätään alareunaan muutamia senttejä lisää pituutta. Koukun mentävän läven kannattaa olla mieluummin vähän isompi kuin pienempi, helpottaa ompelua ja koukun pujottamista.
Sitten kiinnitetään kaava neuloilla kankaalle. Palasia tarvitaan 2kpl, joten kangas kannattaa leikata kaksinkertaisena, mikä mahdollista. Saksitaan irti noin sentin päästä kaavan reunasta, jotta saadaan myös saumanvarat.
Ja kas tässä meillä on tilanne, josta siirrytään ompelukoneelle. Tai niinkuin minä, ompelukoneelle ja saumurille.
Huolittelin ensin saumurilla ylä- ja alaosan reunat. Oma kankaani oli hörsyvää ja helposti purkautuvaa pellavaa. Jos kangas ei ole niin liestyvää tai tekee yläreunaan kaksitaitteisen päärmeen (”korvapuustipäärme”), tätä ei tarvitse tässä kohtaa tehdä, vaan voi siirtyä suoraan päärmäämään yläreunaa. Eli siis sitä läpeä, mistä se henkarin koukku lopulta tuikataan.
Eli näin. Menen siitä, mistä aita on matalin, eli huolittelu ja kerran nurjalle taitettu päärme.
Kun molempien kappaleiden yläreunat on päärmätty, asetetaan kappaleet oikeat puolet vastakkain…
… kiinnitetään kappaleet toisiinsa nuppineuloin ja…
…ommellaan molemmat sivusaumat. Tarkka tyyppi huomaa, että olen kääntänyt nuppineulat edelliseen kuvaan verrattuna. Muistakaa hyvät ihmiset saumuroidessanne, että nuppineulat pitää sijoittaa KAUAS leikkuuterästä.
Ja tämän voi siis toteuttaa aivan ilman saumuriakin, mutta kun mulla nyt on se uusi ihana härveli niin en vaan millään malta olla huristelematta sillä.
Sivusaumojen ompelun jälkeen on korkea aika vilauttaa työlle silitysrautaa. Silitä kappaleet huolellisesti, käännä ja silitä etenkin kaarevat kohdat mahdollisimman hyvin.
Lopuksi silitin vielä helmaan käänteen. Näin helman sauma on supernopea ommella.
Ja tadaa: Tällätään henkari mekkoonsa ja ihastellaan!
Muuta aiheesta:
- Riippuu ihan tekijästä, millaiseen kaapuun henksunsa haluaa pukea: hupun korkeutta ja helman pituutta on helppo muunnella. Henkareita on erilaisia, kannattaa tehdä mieluummin vähän väljä kuin tyköistuva.
- Kankaaksi käy melkein mitä nyt vaan on käsillä saatavilla. Pilalle huopuneesta villapaidasta tulee nopeasti hyvä päällinen, siinä ei tarvitse muuta kuin ommella sivusaumat, kääntää ja näyttää vähän silitysrautaa. Miesten paidat ja housut saa tähänkin uppoamaan.
- Romanttisempi laittaa alareunaan pitsiä, minimalisti tekee harmaasta pellavasta. Itse käytin itse suunnittelemaani painokangasta, jota jäi monta metriä viime kevään kurssilta yli.
- Tekemiseen meni valokuvaamisineen aikaa n. kolme varttia, reilusti vähemmän kuin tämän postauksen kirjoittamiseen :P
Enkä nyt malta olla laittamatta tätä tähän: Mahtava joululahjavinkki! Hänelle, jolla on jo kaikkea: henksumekkoset!