Kuka täällä lymyilee
Koska menin lukemaan Katien kovat faktat itsestään, on minut nyt haastettu kertomaan myös 25 näennäisjännittävää ja -mielenkiintoista asiaa itsestäni. Itse taas haastan itseni kertomaan ne mahdollisimman lyhyesti, koska olen tunnetusti melkoinen lavertelija, mitä itsestäni puhumiseen tulee.
- Minua luullaan usein ikäistäni nuoremmaksi ulkonäön perusteella. Enkä tiedä, parantuuko tilanne, kun avaan suuni. Kerran olin menossa sijaistamaan kohtuullisen kokoiseen oppilaitokseen. Kun yritin mennä sisälle, tomera opettajatäti nappasi minua olkapäistä kiinni ja alkoi huutaa, että yläaste viettää välitunnit ulkona. Hetken kesti, ennenkuin sain painittua itseni irti ja selitettyä asiani luonteen. Noh, tuosta on on jo muutama vuosi aikaa.
- Pidän hiljaisuudesta, etenkin kotona. Luultavasti johtuu siitä, että töissä joudun sietämään kohtuullista meteliä.
- Vaikka työni kuvaan kuuluu hokea että harjoitus tekee mestarin, olen itse onnettoman kärsimätön, ja jos en heti ole hyvä jossakin, se sitten jää. Enkä ole tästä järin ylpeä, eli jos joku on kärsinyt samasta ongelmasta mutta saanut asenteensa muutettua, niin otan vinkkejä hengen jalostukseen ilomielin vastaan.
- En ole niin luontoystävällinen kuin haluaisin. Tiedostan ja tunnustan olevani homo consumens ja ajoittain nauttivani kuluttamisesta, kauniista vaatteista ja esineistä.
- Jos raha kasvaisi meidän fikuksessa, valitsisin harrastuksekseni shampanjan. Matkustelin shampanjatiloilla ja maistelisin. Ranskan opiskelun voisin aloittaa varmuuden vuoksi, jos tuo kasvi tuosta vaikka herkeäisi…
- Ennen inhosin fraasia ”pienten jalkojen töminää” siinä yhteydessä, kun puhuttiin lapsien saamisesta. Nykyään rakastan oman palleron pienten jalkojen töminää.
- Olen kodin järjetyksen ylläpidossa omasta mielestäni suurpiirteinen, puolisoni mielestä asenteeni on kuin pahimmalla keskitysleirin johtajalla. Koska minuun suhtaudutaan siinä asiassa kuin liittoutuneet keskitysleirin johtajaan, meillä on aina kotona kauniisti sanottuna huvikumpuisaa.
- Kun yritin todistella yhdelle ystävälleni olevani sympaattinen ja mukava, hän nauroi, että hauska olen kyllä. Eli ilmeisesti en ole järin sympaattinen. Otin sen hauskuuden sitten kohteliaisuutena.
- Matkustaminen on elinehtoni. Nyt kun ei ole päässyt vähään aikaan reissuun, niin alkaa jo panta pään ympärillä kiristyä. Reppureissaajan vikaa minussa ei kuitenkaan ole.
- Vaikken mikään suuri musiikin ystävä tai tuntija olekaan (aukko sivistyksessä), niin etenkin flamencon cante jondo puhuttelee minua. Ensin se nauratti, nykyään rauhoittaa.
- Minulla on ollut verokortti kuudessa paikassa yhtäaikaa. Että sellainen akateeminen pätkä- ja silpputyöläinen. Ja jokaisesta niistä duuneista olen tykännyt.
- Minusta leipominen on mukavaa.
- Jos tee-se-itse -miehet haaveilevat härveleiden ja höyläpenkin täyttämästä autotallista, niin haaveilen minäkin. Mutta sinne höyläpenkin viereen pitäisi vielä saada ompelukone ja saumuri sekä sovitusnukke.
- Olen melko nopeasti syttyvä (ja onneksi myös sammuva) luonne.
- Olen harrastanut liikuntaa kolmevuotiaasta saakka. Pisin tauko liikkumisessa on ollut vauvavuosi. Ei se harrastaminen juuri päälle näy, mutta ehkä kroppa kiittää joskus tulevaisuudessa.
- Yksinäisen vanhuksen näkeminen saa minut lähes poikeuksetta surulliseksi.
- Minulla on useampi 50-luvulta peräisin oleva mekko kaapissa.
- Asenteeni alkoholiin on muuttunut lapsen myötä, mikä on itselleni ollut melkoinen yllätys. Olen nykyään suorastaan nipo lasiinsylkijä, etenkin jos paikalla on lapsia. Alkoholi ja lapset eivät vaan mahdu mielessäni enää saman katon alle.
- Lukioikäisenä minulla oli aina korolliset kengät. En tajua, miten niillä kävely on nykyään niin vaikeaa.
- Haaveilen asunnosta jugent-talossa.
- Suomen lisäksi tulen sujuvasti toimeen kolmella muulla kielellä, ja hätätilassa auttavasti mukaan tulee vielä kaksi vierasta kieltä.
- Työminän ulkopuolella minun on joskus vaikeaa mieltää itseäni aikuiseksi.
- Minulla on aivan kammottava lääketieteellisten toimenpiteiden pelko.
- Harrastan historiaa. Nimenomaan harrastan. Luen paljon mikrohistorioita, elämänkertoja yms. Irina Ratushinskajan Harmaa on toivon väri on sellainen teos, johon voin palata yhä uudelleen ja uudelleen.
- Lempivuodenaikani on syksy.
Ja ei muuta kuin vahinko kiertoon. Eli jos menit lukemaan tähän saakka, etkä vielä ole jakanut faktoja itsestäni, nyt jos koskaan on sen aika!