Kuudes aisti

Lauantaina tylleröinen oli vähän vaisu. Minä istuin yöt koneella naputtelemassa tutkielmaa. ”Äiti, haluakko sinä mennä kiljottamaan” kyseli tylleröinen, kun koitin pistää häntä nukkumaan. ”Mene äiti kiljottamaan”. Ja minähän menin. 

Sunnuntaina siinä lumen ja pakkasen välissä minä vaan kirjottelin. Tylleröinen kävi ulkona katsomassa lunta, nukkui päikkärit ja kävi taas ulkona ihmettelmässä lunta. Yöllä alkoi yskä. 

Yskää ja niiskutusta, mutta aika hyvin nukuttu yö, tylleröisellä. Itsehän valvoin tunnollisesti kylmähiki otsalla viidestä saakka kuunnellen tylleröisen jokaista henkosta, köhää, käännöstä, ynähdystä ja unista muminaa. 

Aamulla melkoisen keltaista räkää valuva neitonen oli pirteä kuin peipponen, joten ei keksitty syytä olla menemättä päiväkotiin. Kun ei ollut kuumetta, ja räkää lapsilla nyt vaan valitettavasti usein valuu.

Paitsi että joku nyt ei täsmännyt. En vaan keksinyt mikä. Pitkin hampain vein tylleröisen päiväkotiin. Lähdin yliopistolle. Istuin luennoilla, kävin syömässä, osallistuin harjoituksiin, ja vilkuilin koko ajan puhelinta, koska se soi. Ei soinut.

Tulin kotiin vaihtamaan koulukassin sisällön työkassin sisältöön. Puhelin soi. 

Se oli miekkonen, jolle oli soitettu päiväkodista, että lapsen silmä rähmii. 

Arvasinhan tiesinhän minä, että sieltä soitettaisiin.

(Nyt tylleröisellä on huomenna vapaapäivä)