Lapsia ja lapsenkaltaisia olioita

Kaikkihan tietävät, kuinka rasittava on se äiti, joka aloittaa joka lauseen ”meidän…” ja sitten seuraa seikkaperäinen selostus annukkaiivarin loistavista saavutuksista. 

Nyt on pakko vajota samaan: meidän tylleröinen pisti pinnasängyn neljään osaan. Moniko teistä voi kehua jälkikasvunsa yhtä säteilevää saavutusta? Ok, sänky oli tosin ostettu käytettynä, mutta se oli kyllä aivan ehjä vielä vuosi sitten. Ja nyt olen käyttänyt illan palasten yhteensovittamiseen, liimaamiseen (miten ihmeessä ne tapit, jotka eivät alunperin koottavassa ja purettavassa tuotteessa ole olleet niitä irtoavia osia, ovat nyt irti?), vasarointiin ja ruuvaukseen. 

Usein elintarvikkeiden sisällysluettelossa on maininta ”luontaisia ja luontaisenkaltaisia” kun halutaan kertoa, että tuote ei ole ihan, mutta melkein juuri sitä, mitä tuotenimi itsessään antaa ymmärtää. Välillä tulee mieleen, että onkohan tuo oma nukkemaisten kiharoidensa takaa hurmaavasti hymyilevä lapsenoloinen hahmo ihan oikea lapsi vai lapsenkaltainen tuholainen. 

Mietin tässä myös kaikenlaisia sukupuolistereotypioita aiheeseen liittyen, kun eräs äiti puistossa kertoi että hänellä poikien äitinä on aina ensiapupakkaus mukanaan. Pitäisiköhän minullakin olla, huolimatta siitä että lapseni onkin tyttö? Vai pitäisikö olla siksi, että lapseni on rämäpäinen 1v.8kk, jolla into, vauhti ja yritys korvaavat taidon ja järjen?