Loma äitiydestä ja paluu arkeen
Viikko sitten alkoi oma kesälomani, kun puolisoni lähti tylleröisen kanssa vanhempiensa luo ja minä jäin kotiin nukkumaan univelkoja ja tekemään kesäopintoja.
Miten siinä sitten kävi? Noh, sanotaan vaikka, että opinnot elivät koko ajan ajatuksissani niin, että kyllä mielestäni nyt on jo aivan oikeutettua sanoa että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Luonnollisesti hyväksi loman aloitukseksi säntäsin heti kirjakauppaan ja viihtyin siellä kauan ja hartaasti. Lähtiessäni kassissa oli tietenkin yksi uusi kirja ja näitä:
Eläinnaamioita niihin hetkiin, kun raivokääpiötä ei hiljennä muu kuin totaalinen yllätys.
Seuraavaksi vapauden huumassa kirmasin baariin, kiitos R. seurasta! Tekisi mieleni ehdottaa, että pian uudestaan, mutta kun realiteetit ovat nyt nämä, niin haaveksi se aika isolla todennäköisesti lyhyellä aikavälillä jäisi. Lisäksi luin yöt läpensä ruotsalaisten naisten kirjoittamia dekkareita. Ei ole Camilla Läckbergin, Åsa Larssonin tai Anna Janssonin voittanutta ja siinä samalla pystyin hyvin virkistämään kohta jo aivan puhkiruostunutta ruotsiani. Nukuin aamuisin yli kymmeneen (koska yöt piti lukea dekkareita!), söin pastaa pestolla höystettynä ja vuohenjuustosalaattia (niitä ruokalajeja, joita miekkoseni ei laske pääruoiksi) ja kuuntelin sekä hiljaisuutta että Leonard Cohenia.
Sen sijaan, että olisin sijoittanut koulutarvikkeisiin, ostin itselleni raitapaidan Marimekosta ja tylleröiselle nämä:
Kenkiä (äidin) tarpeeseen. Mutta kun ne oli niiiiiin söpöt!
Oikeastaan on aika vapauttavaa, että voi kääntää kenkäfriikkiytensä lastenkenkiin sen sijaan, että olisin vaikka Parikan ikkunassa kuolaamassa uusia Parikoita, vaikka entisenikin ovat ihan täydessä iskussa. Ja sen sijaan, että olisin näperrellyt niitä koulujuttuja ja naputtanut raportteja niistä, kävinkin niittipyssy tanassa tällaisen keittiössä lymyilleen projektin kimppuun:
Tuolien uudet vaatteet.
Pikkutuoleja on aikaisemmin peittänyt valkoiset huput, mutta nyt on toinen ääni kellossa. Alunperin piti ostaa jotain hillittyä raitakangasta, mutta tämä oli sitten se mihin päädyin. En edelleekään taida olla kovin hillitty tai hallittu muualla kuin päiväunelmissani.
Ja neljä päivää myöhemmin, juuri ennen ikävän iskemistä palasivat matkalaiset kotiin.
Kotiinpalun kunniaksi tehtiin herkkupurilaisia, käytiin testaamassa (taas!) Lintsin alle metrin mittaisille sopivat laitteet ja syötiin iltapalaa puistossa.
Ei ole pikaruokaa tämä, kun lihankin pitää maata uunissa neljä tuntia ennen ruokailua.
Jipii! Eikä haittaa, vaikka välillä vähän pisaroi.
Iltateellä puistossa, mukana myös marjainen Brita.
Ei siis niin kovin rankka paluu arkeen. Ja vielä tässä lomaillaan koulujen alkuun saakka. Ainoa, mistä nyt pitää luopua, on tämä rikkaan leikkiminen ja ostoksilla käynti. Kun ei vuoteen tee muuta kun käy koulussa ja töissä, niin tämä tuntuu taas aivan entiseltä elämältä, johon olisi niin helppoa taas tottua. Mutta ei. Rahat ovat menneet, leivon siis kakkuja!