Oho…

Tänään kävi näin:

Sukkapuikko otti ja katkes!

Alunperin ajattelin, että jos minulla olisi blogi, se olisi vain täynnä kuvia kaikista niistä ihanista näperryksistä, joita jonkun sisäisen luomisvoiman kantamana tehtailisin illat pitkät. Niinkuin kaikkea tällaista. Esim. vielä sileyttämättömät lapaset, joiden rannekeen pöllökuvio ei tässä valitettavasti pääse oikein oikeuksiinsa.

Tässä on nyt varmaan käynyt joku suutarin lapsella ei ole kenkiä -ilmiö, koska todellisuudessa täällä on vain tällaista:

Ne on kaikki vielä kerällä!

Blogostaniassa jyllää jonkinlainen vaatekaappien kevätsiivoustuulahdus, täällä pitäisi ehkä heittää kriittinen silmäys lanka- ja kangasvarastoihin. Ja etenkin niihin vanhohin vaattteisiin, joita ei vielä ole leikattu tilkuiksi. Eli ehjinä ne saisi kannettua vielä Fidan laatikkoon. Toisaalta täytyy kyllä todeta, että noita kouluhommia olisi ollut hieman ikävää toteuttaa, jos jokaisen tilkun olisi joutunut ostamaan erikseen, nyt materiaali oli kätevästi vain pienen kaivelu-urakan takana. 

Ja ei, mieheni ei ole nyt täysin paidaton, olen saksinut vain niitä, jotka ovat syystä tai toisesta olleet niin kauan varastoituina, että a) en ole uskonut siippani enää sopivan niihin ja b) en ole uskonut siippani enää muistavan niitä. 

Joten, sen sijaan että täällä nytkin puuhaistaisin sen luomisboforin vaikutuksen alaisena, naputtelen tätä, keittelen teetä ja mietin mitkä värjäyksen kurssitöistä olisivat sellaisia, joita huomenna kehtaisi esitellä. 

Sekametelisoppa palstalla jatkukoon.