On ainakin yksi juttu, jota ei etukäteen kerrota

Olin juuri miettinyt, miten reteästi kommentoisin phocahispidan nukkumispostaukseen, varsinkin kun itse olen saavuttanut jonkinlaista menestystä lapsen nukuttamisessa, tai itse asiassa nukuttamisesta luopumisessa. Nyt olen valvonut sen verran, että en kommentoi sinne mitään. Ei varmaan tule yllätyksenä, että lapsi nukkuu huonosti kipeänä, mutta se, että viime yönä taariainen oli kolmen aikaan lähdössä leikkimään ja meuhkaamaan pöö-leikkiä makuuhuoneen verhojen kanssa, saattoi vähän yllättää

Sitä ei paljoa mainosteta, että kun äidin elämä alkaa normalisoitumaan ja  vauvakupla on poksahtanut, että ei se lapsi siitä mihinkään muutu ainakaan nukkumistottumuksiltaan. Vähän herkempi nukkuja on sitten vähän herkempi, viis siitä, lähteekö äiti aamulla kouluun vai ei. Vaikka se nyt jotenkin pääteltävissä on ollut, niin yhtä kaikki tämä kuuluu siihen tätä-et-tiennyt-kun-sait-lapsen -pinoon.

Kun lapsi oli kahdeksan kuukauden ikäinen, olin univelasta niin romuna, että melkein aloin itkeä neuvolassa. Neuvolan täti siinä sitten yritti jotenkin poliittisesti korrektisti pitää kiinni suositusimetyksestä, mutta tuli ääneen muotoilleeksi, että jos yöimetyksistä pääsee irroittautumaan, niin yöt luultavasti rauhoittuisivat. Ja minä tartuin täkyyn.

Olen siis lopettanut imetyksen aivan itse ihan oman itseni takia lapsen ollessa vähän yli kahdeksan kuukauden ikäinen. Voi minua. Ja kyllä, yöt kyllä rauhoittuivat. Eivät pysyvästi, eivätkä kokonaan, mutta siitä lähtien on viikossa ollut montakin kertaa koko perheellä useampi kokonaan nukuttu yö. 

Välillä menee kyllä aivan ranttaliksi. Niinkuin viime yönä. Enkä ole huomannut niillä paljon peräänkuulutetuilla rutiineilla olevan asiaan sen kummempaa vaikutusta. Ainoastaan se, että päivä on ollut harvinaisen täynnä toimintaa ja tohinaa, on tähän mennessä taannut melko väsähtäneen mukelon, joka koisaa tyytyväisenä aamuun asti. 

Nyt tättähäärä nukkuu onnellisena päikkyjä, antibiottikuuria on enää päivä jäljellä. Mies painui kuumeisena työterveyteen ja minä olen koneella, kun en enää viitsi siivotakaan. Jos nyt väen vängällä halutaan tästä tilanteesta nähdä jotain positiivista, niin muutamassa potilaassa kotona on se hyvä puoli että ainakin tulee vietettyä aikaa yhdessä <3