Ikäänkuin vähän Kristaliinan sinkkosahdistuspostauksensa kommenttiosiossa tapahtuneesta ideanikkaroinnista innostuneena päätin kirjoittaa aiheesta ”mitä olen joskus koulussa oppinut”.

Näkökulman valinta tähän aiheeseen on hyvinkin haasteellista ihan siltäkin pohjalta, että meidät joskus jotain opettajankoulutuslaitoksella opiskelleet on opetettu niin puhkianalysoimaan reflektoimaan jokaista paikalleen tällättyä pilkkuakin, että asiat menee pakostakin ihan jaaritteluiksi. Ja niin ne menevät varmasti nytkin.

Minerva ja viisauden pöllö.

Päätin siis yrittää tiviistää ja miettiä viisi asiaa, joilla on jonkinlainen yhteys kouluun ja opiskeluun, joita itse pidän tärkeimpinä, joista itse olen hyötynyt elämässäni ja joiden voisin kuvitella olevan hyödyllisiä muillekin. 

Ensimmäiseksi, ei ole sellaista asiaa, jota ei kannattaisi opiskella. Koskaan et voi tietää, mitä elämä seuraavaksi jalkoihisi nakkaa. Itse vielä ylioppilaskirjoituksissa mietin, mihin ihmeeseen tarvitsen tätä (teoreettista ja heikohkoa) ruotsin taitamista. Puolen vuoden kuluttua käytin ruotsin kieltä puheessa melkein joka päivä. Ihan sitä kouluruotsia. Muutama viikko sitten törmäsin elektrolyysiin ja kovalenttiseen sidokseen. Vaikka Google on keksitty, oli ihan hyvä olla joku perustavanlaatuinen taju siitä, mihin nämä sanat edes liittyvät.

Toiseksi, jos vain ikinä mahdollista, uusiin asioihin kannattaa koittaa suhtautua mahdollisimman avoimesti. Jos menee tunnille jo valmiiksi sillä asenteella, ettei tajua mistään mitään/ei voisi vähempää kiinnostaa, on suuremmat mahdollisuudet sille, ettei opikaan mitään. Ja koe/tentti kuitenkin useinmiten koulussa/missä sitten opiskeleekaan on suoritettava, joten suotavaa luonnollisesti olisi, että edes jotain aiheesta jäisi mieleen. Plus että menee ylimääräistä aikaa kun toteaakin, että aihe kaikesta huolimatta on mielenkiintoinen ja joutuu nielemään aikaisemmat aatoksensa.

Kolmanneksi, tyhmä ei se joka kysyy, tyhmä on se joka ei kysy ja jää näinollen tietämättömäksi. Jos jokin juttu jää mietittymämään, sitä kannattaa rohkeasti kysyä, eikä yksinään murista takarivissä että ihme ope, kun ei osaa selittää niin että tajuaisi. Tämän olen oppinut kyllä käytännössä paremminkin siellä kateederipuolella. Pahin painajaiseni on, että opiskelijat keskenään murisisivat, että eihän tuo osaa selittää mitään niin että normaali ihminen ymmärtäisi.

Neljänneksi, vain asiat riitelevät, eivät ihmiset. Tämä sivuaa varmaan sitä, mitä yritin siellä sinkkosahdistuksen keskelläkin viestittää. Asioista voidaan olla montaa mieltä. Kannattaa tutustua mahdollisimman moneen samaa asiaa käsittelevään kirjoitukseen/tutkimukseen, ja muodostaa niiden perusteella sitten oma mielipiteensä. Kaikessa kirjoitetussa tiedossa on niinsanotusti ”ihminen välissä”. On hyvä oppia uusia asioita, tai pikemminkin oppia uudesta tiedosta, kyseenalaistaa jotain ja olla yhtä mieltä jostain toisesta aiheesta. Pääasia, että prosessoi tietoa edes jollain tavalla.

Viidenneksi, etenkin tutkimuksia lukiessa, on hyvä olla tarkkana sen suhteen mitä, ketä/keitä, missä ja koska tutkitaan. Karkeasti yksinkertaistettuna, (eikä kenekään nyt pidä ajatella, että tällaista olisi tutkittu) jos tutkimustuloksena on vaikkapa että vain joka kahdeksastoista ihminen käyttää deodoranttia, kannattaa tarkistaa ainakin, mistä maasta on kysymys/millä vuosikymmenellä tutkimus on tehty/mikä on tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden ikä- ja sukupuolijakauma ja miten tutkimus on toteutettu. Tämä tutkimustulosten hieman yksioikoinen tulkinta ja suora siteeraaminen on mahtava superpettymyssektorien lähde etenkin kaikille anonyymeille nettikeskusteluissa esiintyville mielensäpahoittajille. 

Olenhan minä oppinut paljon muutakin, eikä tämä nyt oikein vastaa sitä tämän tekstin alkuperäistä ideaa, joka oli viittasi varmaan yksityiskohtaisemman tiedon käytäntöön soveltamista. Ehkä tämä teksti kertoo jotain siitä, miten paljon sellaista käytäntöön sovellettavaa ykstyiskohtaista tietoa on jäänyt mieleen 😛 Suuret kaaret, laajat linjat jne.

Ehkä vielä myöhemmin jatkan aiheesta. Nyt on aika ottaa kirja esiin ja lueskella vähän nuorista kuluttajina.