…shampanjavispilä!

Selaan nettikauppoja ja mietin joululahjoja. Maailma hukkuu tavaraan, ja me sen myötä, joten yritän keksiä mahdollisimman pieniä, tarpeellisia tai aineettomia lahjoja.

Tarpeelliset on helppo nakki. Senkun vaan kysyy, mitä toinen on vajaa ja hankkii sen lahjaksi (näitä ovat mm. olleet nahkahanskat, lompakko ja lentosukat). Huonompi puoli näissä on se, että nämä ovat usein vähän hintavampia (paitsi lentosukat, hehheh), ja näinollen siis rajoitettu siihen lähinpään perhepiiriin. 

Pienet eivät ole myöskään sinänsä ongelma. Pienet lahjat ovat myös vähän kuin lahja suomalaiselle käsityöalan pienyrittäjälle. Pienet lahjat hankitaan esim. We Got Beefin tai TAIKin (nyk. Aallon) joulumyyjäisistä, jolloin yrittäjä saa rahaa tekemisistään ja kummityttö tai paras kaveri saa uudet korvikset. Pienet ovat tarpeettomia, mutta ei kovin paljoa tilaa vieviä ilahduttajia, joiden hankinnassa on usein myös varmuus siitä, ettei lahjoja ole kovin syvältä kenekään selkänahasta nyljetty.

Haluaisin laajentaa lahjarepertoaaria enemmän aineettomien suuntaan. Useampana vuonna olemme hankkineet lähisukulaisille lahjat Kirkon ulkomaanavun kautta. Myös Unicefilla näyttää olevan vastaavanlaisia pehmeämpiä paketteja tarjolla. Olen tullut siihen tulokseen, että vaikka ajatus ”oman ajan” antamisesta esim. ikkunanpesulahjakortin muodossa onkin kaunis, jäävät tällaiset lahjat usein kuitenkin kaiken kiireen jalkoihin. Ja periaatteessa vähän vastustan ajatusta siitä, että ystäväpiirissä aika olisi jotenkin ”lahja”, omasta mielestäni ainakin meidän tuttavapiirissä autetaan kyllä hätätilanteessa ihan pyytteettömästi, ja kiitellään myöskin, ja kun siitä vähästä ajasta saadaan joskus nipistettyä yhteinen illanvietto, niin mieluummin siinä rentoudutaan ja viihdytään, kuin pestään ikkunoita. Mutta jokainen tavallaan.

Aineeton joululahja on vaikea vielä tässä nykykulutusmeinigissä, jossa esineet ovat vielä toistaiseksi myös jonkinlaisia statussymboleja. Ehkä otan tavoitteekseni, että joka joulu yksi palvelu enemmän, yksi esine vähemmän. Tai ehkä en muuten tosiaankaan jaksa laskea 🙂

Lahjakortit ovat hyvä vaihtoehto aineettomaksi lahjaksi. Itse olen ollut ikionnellinen joka kerta, kun olen saanut lahjaksi käynnin kauneussalongissa. Ja kaikkein paras häälahja on ollut Kiva-laina, joka on on edelleen lainassa, en edes muista, kuinka monetta kertaa. Mutta kivointa siinä on se, että se raha, jonka kerran on pistänyt kiertämään, on jo auttanut vaikka kuinka monta ihmistä. 

Voi kunpa joululahjaksi voisi saada hassunhauskoja sattumia. Niinkuin esimerkiksi tänään sen pukumies, joka käveltyään ohitsemme, kääntyikin kannoillaan, käveli luoksemme ja totesi tylleröiselle ”voi että on suloinen pieni tyttö”.