Iltavapaa
Perjantaina siippa ja tylleröinen pakkasivat tavaransa ja lähtivät mummolaan = anoppilaan. Vapaailtaa juhlistin señor Jaume Serran kanssa (kiitos heta margareta muistutuksesta!) ja piipahtamalla kaupungilla.
Koitin leikkiä entistä elämääni. Silloin saatoin ihan tuosta noin vain poiketa vaikka H&M:lle sovittelemaan vaatteita, vähän kokeilemaan, että minkälaiset syksyn uutuudet saattaisivat näyttää kivoilta ja kantaa sitten kassalle jonkinlaisen asukokonaisuuden.
Ensimmäinen ajatus, joka mieleen juolahti siellä henkkamaukalla kierrellessä oli kuitenkin, että olenko ainoa ihminen maailmassa, jonka mielestä ne H&M homeen ilmeisesti lastenhuoneen somistukseen tarkoitetut pehmoeläinten päät ovat vähintäänkin kyseenalaisia?
En löytänyt mitään vaatteita, joita olisin halunnut käyttää, sen sijaan löysin suihkuverhon, johon olisin voinut pukeutua.
Ja miten sen asukokonaisuuden kävi? No, sovarissa paidan ja housut päälleni vedettyä alkoi selkä, kädet ja jalat kutisemaan niin riivatusti, että ostohalut loppuivat siihen. Olen siis nyt ilmeisesti huolellisesti päällystetty jollain homeenestoaineella, toivottavasti siinä on apua tässä perinaisellisessa taistelussa (?!) ikääntymistä vastaan. Hmph.
Sisustusosastolla inspiroiduin (eikös blogeissa niin tavata tehdä?) tästä metallirasiasta:
Harakkana syöksyin tietenkin heti kimaltelevien objektien luo vain ärtyäkseni kevyesti tästä näennäislempeästä elämänohjeesta. Kun elämässä kaikki vaikuttaa olevan enemmän tai vähemmän monimutkaista, nämä höpistykset saavat ihmisen raivon partaalle. Päätinkin, että hankin meistit, ja nakuttelen jokaiseen tielleni eksyvään metallirasiaan luonteeseeni paremmin natsaavan tekstin ”kärpäsestä härkänen”. Luulen, että helpotus tuntuu jo meistejä vasaroidessa.
Että tiedätte sitten, mitä saatte joululahjoiksi.
