Ruusu kirjoitti osuvasti siitä, kuinka mies pukee lapsen välillä mitä mielikuvituksellisimmin perustein. Meilläkin tuo on vallan tavallista, mm. muistan erään kerran kandia kirjastossa kirjoittaessani viime talvena, kun tylleröinen lehahti viereeni päällään se legendaarinen yöllä ommeltu prinsessamekko. Naamiaisvaatteet, mikäs sen helpompaa tunkea haalarin sisään…

Tämä lapsi oudoissa kuteissa miehen pukemana on jotenkin omituinen ilmiö siinä mielessä, että useinmiten nämä hyvinkin avantgardistisiin ratkaisuihin lapsen pukemisessa päätyvät miehet pukevat itsensä kuitenkin sangen normaalisti ja usein ihan tyylikkäästi.

Viime kesänä (huom! tämä kesähän ei vielä ole ohi!) siippani osti reissusta sen verran vaatteita itselleen, että vuoden aikana hän hankki lisäksi yhdet housut ja yhdet kengät. Tänä vuonna rauhallisempi puoliskoni ajatteli, että tuskin tarvitsee niitä housuja tai kenkiäkään nyt hankkia. 

Miehen ensi vuosi näyttää sinertävältä ja kukalliselta.

Ukkelini on entinen S-kokoinen, nykyinen elintasovatsainen M-koko, joten hän löytää vaatteita melko helposti, ja monenlaiset mallit istuvat hänen päällään hyvin. Tylsiä vaatteita hänellä ei juurikaan ole, olenhan itsekin päätä pahkaa rakastunut miekkoseeni hänen liihotellessaan vaaleanpunaisessa, psykedeellisten kukkasten koristamassa paidassa.

T-paita Zarasta. Melko Piña Colada.

Aikaisemmin siippani osti vaatteensa useinmiten Zarasta ja Selectediltä, T-paidat ovat suurimmaksi osaksi edelleen sitä kamalaa Fruit of the Loom-bändipaitalinjastoa. Ai miksi kamalaa: onko mahdollista että saumat kiertäisivät vielä enemmän kuin Marimekon tasaraidassa? Ou jee, vastaus on nuo viheliäiset bändipaidat. Ja kyllä, tiedän että trikoo kudotaan pyörönä, ja siksi saumat vetävät, mutta yhtä kaikki pyykin käsittelyä vaikeuttavaa. Meillä ei kuitenkaan ole tapana/kiinnostusta puuttua toistemme ulkonäköön ja/tai vaatetukseen. Jos olisi, toivoisin, että miehellä enemmän muita teeppareita.

Uudessa T-paidassa puolisoni on valmis kohtaamaan vaikka imperiumin vastaiskun. Erityisen galaktisen tästä tekevät suorat sivusaumat.

Minun ei ikinä koskaan ole tarvinnut piilotella mitään ostoksiani minnekään kaappien kätköihin ja ottaa niitä sieltä sitten esiin teeskennellen, että ne olisivat jotain vanhoja rytkyjä. Siippani tykkää kierrellä kaupoissa ja ostaa itselleen uusia vaatteita. Jopa siinä määrin, että itse olen usein ollut toppuuttelemassa ja hokemassa, että tuleeko tämä nyt varmasti tarpeeseen. Nyt kuitenkin siirryttyämme dinkkielämästä lapsiperhe-elämään, on lapsi ratkaissut vapaa-ajan käytön niin nerokkaasti, että lauantai-aamupäivät eivät enää vahingossakaan kulu Aleksilla maleskellessa, ja niinpä miehen vaateostokset ovat vähentyneet niinkin minimiin, että välillä ehjien housujen löytäminen kotoa ei olekaan ollut mahdollista. 

Sininen Paisley-kuvio kukkasilla somistettuna. Sinisen kauden kauluspaita.

Jos joskus tarvitsisi kuvailla, minkälainen pukeutuja mieheni on, käyttäisin ehkä sanaa ennakkoluuloton huolimatta siitä että on todellakin monia sellaisiakin vaatekappaleita, mitä hän ei päälleen suostuisi pukemaan. Mutta kun niihin lukeutuu mm. yksivärinen vaaleansininen kauluspaita on maku pääosin mielestäni juuri ennakkoluuloton. Mukavaa on se, että myös omat ompelukseni kelpaavat hyvin kaapin täytteeksi siipallekin. 

Kukkapaita Zarasta.

Paitojen lisäksi puolisoni sijoitti kaksiin uusiin kenkiin ja kaksiin housuihin. Calvin Kleinin megginsit saattoivat valintana yllättää jopa minut, mutta hyvältä ne näyttävät, ja ovat kuulemma myös todella mukavat. 

Vaatehankintoja Berliinissä puolisoni teki paitsi Zaran alennusmyynnissä, TK Maxx:illa ja Yack Fou:ssa