Heihei vanha vuosi, tervetuloa uusi. Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä jättää mennyt aika ja suunnata kirkas (toki myös taattuun tyyliin skeptinen ja postmodernisti sarkastinen) katse kohti tulevaa vuotta. 

Päättyvän vuoden ensimmäisenä päivänä käytiin SeaLifessa ihmettelemässä kalojen elämää.

Tästä oli hyvä aloittaa. Pinnan alta.

Tammikuussa mm. tajusin, että lapsen hoitoviikkojen vapaapäivien ei tarvitse aina olla se tietty viikonpäivä, jos vapaapäivien summa muuten täsmää laskutuksen kanssa. Se helpotti hoitojärjestelyjä huomattavasti.

Seurasaari helmikuussa 2013. Aika lumista.

Helmikuussa lunta oli valtavasti. Siis aivan kamalasti. Muita ulkokuvia näiden Seurasaaren reissun lisäksi ei sitten arkistojen kätköistä löytynytkään, sen sijaan sitäkin enemmän kuvia yhden kurssin epätoivoisesti väännetyistä päättötöistä. Nyt nekin on kaikki roskiksessa, huhhuh. Helmikuussa päätettiin myös lähteä kesällä reissuun, kaikenlaisista miehen työpaikan yllä riippuvista uhkakuvista huolimatta.

Kaverit tulossa kahville.

Maaliskuussa vietimme hiihtolomaa koko perheen voimin. Nähtii kavereita, käytiin juhlimassa synttäreitä, kersnaakkeli erotettiin kampaajalla lopullisesti vauvatakustaan takaraivolla. 

Huhtikuussa unohdin onnellisesti mieheni syntymäpäivät. Kaiken lisäksi ukkeli täytti pyöreitä. Hups. Juhlat kasattiin ravakasti pystyyn sen jälkeen, kun olin kiertänyt Töölönlahtea Kympin joukon riveissä.

Synttärihumua

Kaksioon mahtuu helposti reipas parikymmentä henkeä, kun oikein sovitellaan.

Samassa kuussa päästiin ukkelin kanssa kahdestaan tuulettumaan toisen kerran sitten lapsen syntymän. Juhlallista.

Käytiin Soul Kitchenissä. Oli niin nälkä, että kuva otettiin vasta jälkiruoasta. 

Huhtikuun viimeistä ja toukokuun ensimmäistä vietetiin renkaidenvaihdon merkeissä Turussa. Säästä jotain kertoo se, että kitkat vaihdetiin vasta vapun kunniaksi kesärenkaisiin. 

Näkymä hotellin ikkunasta, sängyssä maaten.

Aamulla oltiin niin aikaisin liikkeellä, että nähtiin vapun juhlijoiden varhaista vaellusta.

Äitienpäivästä huolimatta kuluneen vuoden toukokuu on kuu, jonka vaihtaisin milloin tahansa toiseen. No, nyt sekin on eletty. Kolmen viikon sisällä mieheni joutui pyöräilyonnettomuuten, menetti työpaikkansa ja isoäitinsä. Vähempi olisi riittänyt. Odotimme vain kesää.

Ihana äitienpäiväkimppu.

Jotenkin siitä kaikesta selvittiin ja siinä ohessa tuli kipitettyä Naisten Kymppi, kiitos Kympin joukon, jonka toden totta toivon uusivan tämän tempauksen.  Ja koska päätimme suhtautua ukkelin työpaikan menetykseen enemmän mahdollisuutena kuin uhkana, kävimme treffeilla miekkosen kanssa noin vain, keskellä viikkoa, Porvoon Johansissa. Kesä teki jo tuloaan.

Johans. Menkää hyvät ihmiset käymään.

Ja pikkuhiljaa alkoi näyttää siltä, että toukokuukin lähenee loppuaan.

Toukokuun loppu ja kesäkuun alku olivat helteisempiä kuin aikoihin, mutta sitten sää muuttui radikaalisti. Onneksi juhannuksena oli jälleen paahtava kesäkeli. Vietimme cityjuhannusta, parasta aikoihin.

Sateenvarjoakin tarvittiin.

Juhannuksen taikaa.

ja loppukuusta lähdettiin ensimmäistä kertaa lentämään lapsen kanssa, suuntana Berliini.

Reissussa lapsen nukkuessa vanhemmat söivät rauhassa.

Uutta potkupyörää piti päästä heti kokeilemaan.

En muista milloin olisin kokenut niin totaalisen rentoutumisen tilan. Ehkä se vaati täydellisen kaaoksen toukokuussa, että sitten kuukautta myöhemmin osasi arvostaa vain yksinkertaisesti olemassaoloaan. 

Reissusta palatessa käytiin vielä Turussa juomassa kahvit jalallisista kupeista.

Heinäkuun viimeinen päivä meni läkähdyttävän kuumassa ja niin kauniissa Porvoossa.

Ja jotenkin ihmeellisesti kesän kääntyessä elokuulle asiat alkoivat jälleen järjestyä. Molemmille järjestyi töitä, itselleni sellaista jonka saatan sovittaa yhteen opintojen kanssa, ukkelille kivampaa kuin mitä olisi uskaltanut vielä paria kuukautta aikaisemmin odottaa ja takanapäin alkoi olla pitkä, kaunis kesä.

Britakakun ohessa asiat alkoivat loksahdella kohdilleen.

Elokuussa käytiin vielä Turussa. Aurinko paistoi, kävin uimassa meressä en muista kuinka moneen vuoteen ja Luostarinmäki lumosi meidät kaikki.

Skomakare

Saaronniemi. Haikeus.

Alkoi myös raivoisa loppukiri Lundia-projektin osalta. Joka muuten saa jatkoa ensi kesänä. 

Syyskuun alusta lokakuulle oltiin joka viikonloppu Lintsillä. 

Syyskuun alussa oli vielä valoisaa.

Syyskuussa melkein unohdettiin hääpäivä ja sitä sitten muisteltiin, kun saatiin lapsenvahti ja päästiin vihdoin perinteisen hääpäivärituaalin äärelle, elokuviin ja ravintolaan. Niin se aika vaan menee. Koko syksy tuntui vain katoavan käsistä, koska tekemistä oli niin paljon.

Kuukautta myöhemmin ei.

Marraskuussa pikkuihminen saavutti merkittävän kahden vuoden iän, ja sitä juhlittiin niin, että äiti katkaisi varpaansakin. Muita merkittäviä tapahtumia marraskuussa näytti olleen isin ja äidin ja parisuhdelounas, jolla nautittiin näinkin huimia juomia.

Ei ole Rose Lemonaden voittanutta.

Koska Lintsi ei enää marraskuussa ollut auki, piti keksiä vaihtoehtoisia toimintoja kersnaakkelin viihdyttämiseksi. Ennen SnadiStadi-koukkuun jäämistä kävimme mm. Eläinmuseossa ja Kansallismuseossa. Sekä kirjastossa. Se on aivan uusi suosikki ja onneksi lähellä

Joulukuu tuli kuin yllättäen ja pyytämättä. Ehkä en oikein vieläkään tajunnut, että tässä se nyt oli. Kohti uusia seikkailuja.

Uusi makea jouluperinne.