Eiväthän nämä touhukkaan yöt tähän loppuneet. Ja ei, tässä ei yritetä toista lasta, vaikka pervo lukija niin saattaisikin ajatella.
Mitä tehdään, kun keittiöön haluaisi välttämässä valkoisen hyllykokonaisuuden, mutta tällä hetkellä budjetti ei millään veny siihen haaveiden String-hyllyyn? No näppärä tyttö kaivelee muistiaan sekä kellariaan ja löytää sieltä vanhan Lundia-kokonaisuuden. Koko lailla kellastuneen mäntypuunvärisen Lundia-kokonaisuuden.
Välihuomautuksena mainittakoon, että olen aika pitkälti sellainen ostetaan mitä tarvitaan nyt heti -tyyppi, joka rahat kourassa marssii kauppaan ensin tutkittuaan kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin vaihtoehdot ja puolen planeetan nettikaupat ja vertaillut hintoja ja pähkäillyt takuita yms yms, ja ostaa sitten sen, minkä parhaaksi on katsonut, luettuaan tietenkin ensin kolmen vuoden Kuluttaja-lehden jutut aiheesta. Että en useinkaan kiertele kirppiksiä tai osto- ja myyntiliikkeitä sillä ”kyllä-tästä-vielä-jotain-tulee”-silmällä
Mutta palataanpa takaisin kellariin. Löydöstään tämä näppärä emäntä riemastuu vielä enemmän, tästähän se valkoinen hyllyjärjestelmä hoidellaan ihan käden käänteessä! Ei tarvita kuin: epäkeskohiomakone, hiomapaperia, maalia, pakkelia, lasta, pensseli ja ja ja… hetkinen? Paljonkos se uusi hylly sitten maksaisikaan? Tee-se-itse -projektit kun harvemmin ovat sellaisia tee-se-halvemmalla -projekteja.
No havittelemalleni String-hyllykokonaisuudelle tulisi hintaa lähemmän 700€. Toistaiseksi tässä ollaan vielä alle sen. Epäkeskohiomalaite n.40€ (ei löytynyt lähipiiristä lainaan näin lyhyellä varoitusajalla), hiomapaperi 4€, maali 26€, pakkeli 8€, tasoituslasta 3€, pensseli kaapista. Ja sitten tietenkin ne menetetyt hermot, priceless.
Toistaiseksi hermot eivät ole menneet, päinvastoin. Kun tuossa nyt sudin melkoisen hiomarupeaman jälkeen tikkaisiin ensimmäistä kerrosta maalia, mietin, että se varmaan vastaa sitä flow- tilaa, jonka himosiivoajat saanuttavat viimeisenkin ovenkahvan kiillotettuaan. Itse pääsen selkeästi paremmin flow-tilaan pysymällä poissa Flow-festareilta ja sotkemalla omalla parvekkeellani. Maalin sutiminen on vaan niin… Onko tämä nyt sitten sitä rentoa? Jokatapauksessa, hiomakoneella jyristäminen on mahtavaa, pakkelin laamiminen suorastaan palkitsevaa ja maalaaminen, noh, vasta ensimmäinen kerros, mutta pimentyvällä parvekkeella se luonnollisesti näytti jo ihan kivalta.
Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin, etten hyydy kesken projektin. Tätä pitää jatkaa vielä monta yötä.
