Mihin menit, heinäkuu?
Apua, nytkö se kesä loppuu? Heinäkuun viimeistä viedään, ja minä olen aivan liian kesäorientoitunut miettiäkseni koulua, töitä, päiväkotia, lukuvuositarraa, ilmoittautumisia, toistaiseksi suorittamattomia kesäkursseja jne jne jne. Miksei aina voi olla heinäkuu?
Ja mitä sitä on oikein tullut tehtyä? Ainakin on oltu ulkona, paistateltua auringossa, kirottu sadetta, nähty tuttuja ja käyty uimassa aina kun sää on ollut sellainen, että äitikin tarkenee.
Heinäkuun loppupuolen kunniaksi kävimme muutama päivä sitten Porvoossa:
Oli aika lämmin ja tyyni keli. Jätimme auton vähän kauemmaksi ja kävelimme sillan yli vanhaan kaupunkiin.
On siellä kaunista!
Tylleröinen ja uudet kärrit.
Ja se on taas terveiset helikoptericurlingäidiltä moikka! En sitten millään jaksa enää repiä tylleröistä puistoissa irti toisten lasten nukenkärryistä, joten kun nämä kävelivät Max o Miassa vastaan, tartuin niihin yhtä innokkaasti kuin lapsi seuraavassa hetkessä ja myyjän vielä kehuessa, että hyvin ovat ainakin hänen tyttärellään kestäneet Porvoon mukukiviä ryttyyttäessä, tylleröinen jo paahtoi menemään. Bonusta näissä oli myös se, ettei tarvinnut pistää Riimikkoa remonttikuntoon. Kärryt kiinnosti enemmän.
Lapseni oli aamulla itse valinnut vaatteensa, pintetta-mekon (pintetta =prinsessa) ja äiti kieputti kiukulla kiharat supersöpöiksi saparoiksi näillä kohtalokkailla seurauksilla:
Ryhmä kiinalaisia turisteja kuvaavat söpöliiniä yhdessä ja erikseen, luvan kanssa ja ilman. Jossain vaiheessa isä tajusi ottaa tilanteesta valokuvan, jotta mahdollisessa sieppaustapauksessa olisi jotain johtolankaa mitä SuPolle ojentaa.
Tiedä sitä sitten, mihin nämäkin kuvat päätyvät, mutta eikös siellä Kiinassa ole aika rankka nettisensuuri? Näin lohduttaa itseään tämä äiti, joka ei kuitenkaan voinut olla tuntematta tilanteesta jonkinmoista ylpeyttä.
Valokuvamallin rankasta duunista menimme toipumaan Zum Beispieliin. Sijaitsee hirveän näppärästi siinä Brumbergin myymälän vieressä. Lounas oli vallan herkullinen, myös natiaisen mielestä. Erikoiskiitoksen ansaitsee Runebergin torttujen myynti heinäkuussa, sopi kahvin kanssa mainiosti. Ja niille, jotka eivät Runebergin tortuista tykkää tiedoksi, että saa sieltä paljon muitakin herkkusia.
En tiedä, onko tämä aikuisille sallittu meininki ravintolassa?