Sanoinkuvitettu juhannus
Ei mitään sanoinkuvaamatonta, koska, öööö, kamera ei vaan ollut pääsosassa tässä juhannuksen vietossa. Vähän harmi, kun kerrankin oli oikein hopealusikat ja vintagetermarissa kahvia.
Joten kuvitetaan sanoin. Juhannusaattona vietettiin café Juhannusta kaveriporukalla. Koska kaikki näytti niin herkulliselta, ampaisimme vain herkkujen kimppuun ilman että kukaan edes ajatteli melko viettelevän asetelman kuvaamista. Mukaan mahtui hopealusikoiden lisäksi mm. mutakakkua, raparperikakkua ja-leivoksia, vaniljakastiketta, muffinsseja, shampanjaa, mehua ja tietenkin kahvia. Melko herkullista. Tylleröinen on myös laajentanut makunystyröitään maitokahvin suuntaan. Esimerkiksi aamulla jos kysyy (joo, en opi, edelleen kyselen lapselta) että puuroa vai voileipää, on vastaus KAHVIA! Tässä on taas näitä ”älä tee niinkuin minä teen vaan tee niinkuin minä sanon”-tilanteita.
Koska kofeiini ja sokeri piristi kummasti, pidimme pienen mölkky- ja frisbeemaaottelun. Kummassakin pitää heitellä ja liikkua, aika hauskaa. Mölkystä varoituksen sananen, jos mukana on pienenpieniä pelaajia.
Juhannuspäivänä pystyttimme urhean pikku-Luciferimme lähinurtsille ja grillailimme porukalla kana-tomaatti-paprika-kesäkurpitsa-herkkusienivartaita, kaikenlaisia vihanneksia, tietenkin makkaroita, halloumia, herkkusieniä ja vuohenjuustoa, jonka jälkeen oli melkoisen hyvin syönyt olo. Ja taaskaan ei tullut kuvaa napattua, vaikka mukana oli jo monta kesää palvelleen Luciferimme lisäksi ihka oikeat samaa sarjaa olevat posliiniastiat. Voi meitä, taas oli niin kiire keskittyä olennaiseen, eli seuraan ja ruokaan, ettei ehtinyt edes ajatella, että tämä kaikki tulisi ikuistaa kameralla. Toisaalta, koska totesimme, että pienessäkin grillissä asuu melko potkuisa grillin henki, tulemme varmaan uusimaan tämän grillailusetin vielä muutaman kerran kesän aikana, ehkä silloin kuvataan. Tai ehkä taas vaan jutellaan ja syödään.
Tänään juhannuspyhät on huipennettu Kumpulan maauimalassa, jonne komeasti karautimme fillareilla meille hyvin varhaiseen liikahtamisaikaan, jo ennen yhtätoista. Ja koska maauimaloissa ei saa valokuvata, on tässä kohtaa vain paikka, johon lukija voi kuvitella säärikarvansa pari päivää sitten ajelleen äidin ja ja uimataidottoman, mutta sitäkin innokkaamman vesipedon kuvan, jossa vesipeto juuri syöksyy altaan reunalta veteen ja äiti näyttää siltä kuin näkisi Titanicin uppoavan.
Näin kauniina päivänä Kumpulan lastenallas on kyllä aika lähellä infernaalista poreammetta, niin paljon siellä on erikokoisia pulikoitsijoita, jotka kaikki huutavat, juoksevat ja ennenkaikkea roiskivat vettä. Mutta on se kyllä melkoinen lapsiperheen paratiisi kahluualtaineen, leikkialueineen ja vihreine nurmikoineen. Senpä takia sinne toivottavasti ehditään suunnata tänä kesänä vielä monta kertaa.
Juhannus kaupungissa = paras juhannus minun mielestäni.