Sisällöntuotantoa

Lapsi on taas kunnostautunut sisällöntuotannossa niin, että pakko on jakaa, vaikkei nämä välttämättä muita naurata kuin allekirjoittanutta:

• Ulkona tulee ja tuuli tempaisee tylleröisen käsilaukkua. Lapsi heristää nyrkkiä kohti taivasta ja huutaa ”hei tuuli, et saa ottaa minun käsilaukkua!”
• Mennään hissillä parkkihalliin. Tylleröinen: ”hissi nielaisi minut”
• Lapsi tuijottaa mustelmaa jalassaan: ”äiti, nyt minut pitää varmaan viedä ihan sailaalaan”
• Hyttysenpistoa kutittaa. Tylleröinen selittää tietävänä: ”hyttynen imaisi minusta *ryyyst*. Eihän me olla mitään ruokaa, eihän äiti?” 
• Tylleröinen mörisee äänellä, jota voisi kuvailla Motörhead meets Smurffit: ”tunnen sun, sut unessa kerran kohtasin, tunnen sun, sun katseesi kohtaan niin kuin tein ennenkin. Aamu saapuu taas on unet vain unta tietenkin…”(Prinsessa Ruususen laulu)
• Kun sata kertaa on pyydetty, käsketty ja komennettu sisälle syömään, nappaan tylleröisen kainalooni, mikä aiheuttaa kamalan huudon: ”äiti en minä ole enää mikään pikkuvauva!”
• Aamulla kun puetaan sukkahousuja tylleröinen heittäytyy velttona selälleen: ”äiti, minä olen ihan pikkuvauva!”
• Tietokoneruudulla näkyy logo, jossa on keltaista ja sinistä. Tylleröinen: ”äiti, siinä lukee IKEA”
• Koitamme etsiä prinsessa Aurora-nukkea Amazonista, ja listaan ilmestyy myös Pahatar-nukkeja. ”Äiti, minä haluan! Voi hemmetin jumalat, HALUAN!”
• Tylleröinen pakkaa jotain tuhannesta pienestä kassistaan, mutta hommassa on ongelmia: ”Voi hellan jumalan pieksut!”

                                                                    *       *      *

Naurattaa vieläkin. (Toivottavasti nuo ovat tylleröisen pahimmat kiroukset seuraavaan kymmeneen vuoteen. Enempää tuskin voi realistisesti edes toivoa)