Tuohduttaa

Eilen somessa kaikkien hauskojen Ei-suomalaisen-kannata-matkustaa-kun-pakkolaskeudutaan-kuitenkin-kentälle-eikä-suohon -linkkien joukossa kiersi tämä Kirkko ja Kaupunki -lehden vanha (6.7.-09) juttu lapsia koskettavasta rasismista.

Tämän muinaisen tekstin on varmasti joku nostanut Umayya Abu-Hannan hesarissa olleen tekstin inspiroimana. Kaikkihan varmasti ovat törmänneet tähän muutama viikko sitten julkaistuun juttuun, jossa lopputulemaksi jäi, että lottovoitto jäi lunastamatta.

Koska Abu-Hannan teksti kalskahti monen kantasuomalaiseen korvaan jopa kiittämättömältä, nousi siitä melkoinen myrsky vesilasiin ja ihmeteltiin, että mitä muka jäi lunastamatta, kun koulutuksen on saanut ja katon päänsä päälle ja vielä rauhaa ja hiljaisuutta (s****na!) Ja sitten missattiin taas pointti.

Linkkaamassani jutussa ”Teit sitten pennun ulkomaalaiselle” 5 pääkaupunkiseudulta kotoisin olevaa äitiä kertoo, millaiseen rasismiin he ovat törmänneet. Heidän lastensa isät ovat maahanmuuttajia. Jokainen voi lukea jutun ja miettiä sitten, miltä itsestään olisi lapsena tuntunut joutua sanallisen hyökkkäyksen kohteeksi tai kun vieras mies tumppaa tupakkansa sinun poskeesi. Olisi ehkä pelottanut. Ja sitten jokainen voi miettiä, miltä se tuntuu, kun omaa lasta kohdeltaisiin samoin. Ja mitä lapsi siitä oppii? 

Abu-Hanna kertoi hesarissa juuri tästä. Ja kun hänet leimattiin kiittämättömäksi pakoloiseksi, joka kävi vain kuorimassa kermat päältä, jäi taas marginaaliin se, mitä hän halusi sanoa. Suomessa on rasismia ja se näkyy ja kuuluu. Ei ole vain niin, että ainoastaan hän on lapsineen törmännyt vain niihin muutamiin yhteiskunnan mätämuniin, jotka pilaavat kaikkien maineen. Kyllä niistä kokemuksista on saanut osansa muutama muukin. 

Rasismi on paljon muuta kuin neekerihuutelua. Se on kiinni yhteiskunnan rakenteissa ja niissä arvoissa, normeissa ja asenteissa joita se ylläpitää ja uusintaa. Se on esimerkiksi kulttuuristen piirteiden riisumista arvoistaan ja niin latistamista vaatteiksi, ruoksi tai vaikkapa musiikiksi, ”etniseksi lifestyleksi”. Intialainen lasilyhty tai africa-puuvillasta ommeltu paita ei tee vielä kenestäkään suvaitsevaista. 

Puuh. Melkein lempiaiheeni. Tähän loppuun tämä rippikoulua käymätön pakana siteeraa yllättäen Jeesusta: minkä teette yhdelle näistä pienimmistä, sen te teette minulle. 

Sitä voi sitten miettiä.