Vaaligalleria

Eilen työmatkalla, joka muuten alkaa hakemalla tyllerö päivähoidosta, jatkuu ratikalla Hajamielisen työpaikalle ja sieltä Pjongjang-henkisesti kahden pysäkin välin matkalla rautatieasemalle ja siitä edelleen lähijunaan, mietin vaalimainoksia.

Pelkkä naama ei nykyään riitä. Kuvissa suositaan joko koko ihmistä tai sitten sellaista jostain lantion/ polvien välistä ylöspäin katkaistua mallia. Hymy pitää koittaa venyttää silmiin saakka, ilme on positiivinen ja jopa vähän hassutteleva. 

Sen enempää puolueita erittelemättä, joukossa oli kyllä poikkeuksiakin mutta lähinnä se poikkeuksellisuus rajoittui poikkeuksellisen vaikeaan ilmeeseen. 

Eli jos haluaisin äänestää jotakuta vakavamielistä, tulisi ehkä ongelma. 

Kampin metroaseman liukuportaissa on melkoinen kuvagalleria. Jostain syystä siinä pitkissä rullaportaissa tuli mieleen Pradon barokkitaiteen osasto, kaikki ne ylväät, vanhat, oman aikansa vaikuttajat. Siitä ajatus karkasi vielä pidemmälle niihin kauhuklassikoihin, joissa pimeässä portaikossa kynttelikkö kädessä seikkailevaa ihmistä seinillä olevien muotokuvien silmät seuraavat. 

Sitten lähdin ohittamaan vasemmalta. 

Jos Marie olisi ehdolla, saisimme kaikki leivoksia.