Välihommia

Käykö kenellekään muulle ikinä näin?

Päätös poistua ulko-ovesta on tehty ja päässä on valmiina lista kaikesta siitä, mitä pitää muistaa ottaa mukaan: pyhä kolminaisuus eli avaimet, puhelin ja lompakko sekä lapselle vaippa, naksuja ja juotavaa. Itsellään ja lapsella on vielä yöpuvut päällä ja lapsella ehkä vielä puurotkin rinnuksilla. 

Tarkoitus on ensin vetää itselleen vaatteet päälle, sutaista tukka ponnarille ja harjata hampaat, sitten vaatettaa lapsi. Joten suunta vessaan, lapsi potalle, hammasharja omaan suuhun ja toimeksi. 

Lapsi livistää potalta ja karkaa kakkapyllyineen petaamattomaan sänkyyn omien sanojensa mukaan ”piiloon”. Seuraa takaa- ajo, joka päättyy pyllynpesun kautta liinavaatteiden vaihtoon. Hämmästyttävintä on, että siinä ohessa omat hampaat tulee harjatuksi. Kun on saanut itselleen haalittua vaatteet päälleen, on aika vaatettaa lapsi.

Minne kaikki puhtaat pienet sukkaparit ovat kadonneet? Siinä samalla kun etsii niitä, onnistuu korjaamaan roskiin sohvan alle varastoituneita vanhoja nenäliinoja ja viikon vanhan Hesarin. Jostain löytyvät myös kauan kadoksissa lymyilleet sukkkahousut ja siinä ohessa ehtii hyvin myös kastella kuivuudesta kituvat kukat. 

Pukeutumispainin jälkeen pitää vielä ehtiä vilkaisemaan itseään peilistä ja laittaa se ponnari. Ja ottaa keittiösttä roskis. Ja tarkistaa pitääkö ostaa maitoa. Ja laittaa astiat tiskikoneeseen ja kone päälle ja lajitella vähän pyykkiä. Ja löytää myös vasen kenkä ja vetää takki päälle tai ainakin kaapata se kainaloon. Ja muistaa ottaa mukaan laukku jossa on se pyhä kolminaisuus eli avaimet, puhelin ja lompakko sekä lapselle vaippa, naksuja ja juotavaa.

Lähdön hetkellä äidit kuulemma tekevät aivan liikaa välihommia.