Vapaapäivä elämästäni II: Reissussa ilman lasta

Vauvan kanssa Tallinnassa: 

• Ota mukaan vaipat, ruoat, vaihtovaatteet, parasetamoli, KuplaStop, lapsen passi, oma passi, leluja, mitä muuta nyt tarvitsettekaan.
• Ota mukaan myös joku, joka voi välillä hoitaa lasta, kuten esim. isä, täti, hyväkuntoinen mummo tai pappa.
• Nakkaa vaavi ja kamat kärryihin ja kärräile kärryt laivaan.
• Viihtykää.

 

Nyt en tiedä, kun vauva ei ole enää niin vauva, että menisikö noin yksinkertaisesti kun meillä viime kesänä, mutta eilen siis käväisin Tallinnassa yksin.

No miten se sitten järjestyi, noin vain ja vielä keskellä viikkoa?

Vaikka niin, että pedataan vapaapäivä niin, ettei päivälle osu pakollisia velvollisuuksia, kuten esim. töitä tai koulua. Sitten sellaisista vähemmän velvoittavista jutuista vaan lintsataan. Varmistetaan että isi tajuaa hakea tyllerön päivähoidosta ja sitten mennään!

Olen aikaisemmin jo maininnut fiksaationi yksin matkustamiseen. Laivamatkailuun en sitä aikaisemmin ole kuitenkaan ulottanut ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että en ole erityisesti risteilytunnelmasta nauttivaa sorttia. Mutta voi miten mukavaa se nyt olikaan!

Äiti yksin reissussa:

• Pakkaa kassiin perussetin (lompakko, matkakortti, puhelin ja kotiavaimet) lisäksi passi ja hyvä kirja.

Kun ennen laivassa muutaman tunnin kökkiminen on ollut kaameaa odottelua, nyt se olikin vain mukavaa istumista, rauhassa syömistä, kahvittelua ja lukemista.

Jossain vaiheessa lapsen syntymän jälkeen huomasin, että kun aikaisemmin yksin syöminen oli kurjaa, nykyään sitä tulee oikein mietittyä, että kysyykö ketään lounasseuraksi, vai syökö ihan hiljaa yksin. Vaikka Tallinnan-laivojen ruoka ei mitään gourmet´ta olekaan, maistuu se luxus plus ultralta, kun rauhassa saa haarukoida ruokaa jota ei ole tarvinnut itse laittaa.

Matkan varsinainen tarkoitus oli käydä Karnaluks-tukussa hakemassa tarvikkeita kevään kursseja varten, ja sinne heti satamasta suunnistinkin.

Oho, joutsenia satama-altaassa.

Karnaluks on tunnettu lanka- yms. ompelutarvikeparatiisi, joka sijaitsee Tallinnassa K.A. Hermanni -kadulla. Jos vähänkään tarvitsee jotain erikoisempaa kuten harkkosaksia, vinonauhan valmistamista helpottavaa apuvälinettä tai ruusupuisia neulepuikkoja, tai vaan edulliseen hintaan vaikka Alpaca Silk -lankaa, kannattaa suunnata sinne. 

Huolimatta siitä että monista aikaisemmista visiiteistä viisastuneena minulla oli tällä(kin) kertaa mukanani ostoslista, ostoskorin sisältö vaihtui monta kertaa, enkä ole edelleenkään ihan varma, että tuliko kaikki listassa olevat tarvikkeet ostettua. 

Ränsistynyttä kauneutta Fr.R. Kreutzwaldi-kadun takapihoilta.

Koska kävelin ja taivastelin, meni aikaa yli tunti, ennenkuin olin perillä. Koska Viikkarilla matkustaessa maissaoloaikaa on vain klo 14-17.40., paljoa sen enempää en tällä kertaa kierrelytkään. Kävin apteekissa ja sen jälkeen vielä Hää Eesti Asi-liikkeessä, koska se osui kivasti matkan varrelle. Ja sitten pitikin jo lähteä tepsuttelemaan kohti satamaa, koska en halunnut kuitenkaan juosta. 

Hää Eesti Asin näyteikkuna oli kauniisti somistetttu.

Tallinna on ihana paikka, eikä vähiten sen takia, että olen ollut yläasteikäisestä saakka kiinnostunut arkkitehtuurin historiasta (mikä varmaan johtuu turkulaisuudestani, yhä ne siellä niitä vanhoja taloja purkaa, ihme että enää on mitään purettavaa jäljellä). Vanhan kaupungin kauniita taloja voisin tuijotella tuntitolkulla, mutta muita arkkitehtonisia suosikkeja ovat esimerkiksi Nõmmen kaupunginosa ja Kadriorgin kauniit huvilat ennen ykkösratikan (tai kolmosen) päättäriä.

En tiedä, koska seuraavan kerran pääsen syömään Boccaan, Ö:hön tai Controventoon,  eikä näin pikaisilla pyrähdyksillä ehdi paljoa kulttuuria harrastamaan, mutta toivottavasti viimeistään kesällä päästään kaikki kolme yhdessä Kadriorgin puistoon ja Kumuun, Vanhaankaupunkiin ihailemaan rakennuksia ja juomaan kahvia ja alkuillasta, ihan rohkeasti koko porukka yhdessä syömään. 

Lähtiessä satoi vähän lunta.