Rutiinit ja niiden kaipaus
Kuu vetää jo puolessa välissä ja nyt alkaa tuntua siltä, että oma paikka olisi jo kiva. Periaatteessa elämä on rullannut samoin kuin aiemminkinkin, mutta rutiinit ja niiden muodostaminen on vaikeaa vaikka oonkin viettänyt pääosin aikaani miehellä.
Syyskuun sairaslomalla kotona mulle muodostui hyvä ruokarutiini. Kolmen tunnin välein verrattain terveellistä purtavaa oli helppo pitää, kun menot oli minimissä. Illalla oli mukava rauhoittua teen ja venyttelyn äärellä. Nyt juuri näissä asioissa on rutiinin puutetta. Pyörin neljän kaupungin välillä ja ruokailu on sen mukaista. ”Mä syön sitten kun oon..” on aika tyypillinen ajatusketju, ja johtaa usein siihen, etten syö kuitenkaan. Nälkä on valtava ja mutustan jättiannoksen saadessani ruokaa iltaseiskalta. Tähän vaikuttaa neljän kaupungin välillä hyppimisen lisäksi luonnollisesti myös kiire.
Kiire on ärsyttävän abstrakti käsite. Olkoonkin on enemmän mindset kuin todellisuutta, mutta todellisuuteen se siirtyy viimeistään sen mindsetin kautta. Mulle on aiemmin riittänyt yksi to do-lista, mutta nyt niitä on kaksi. Kolme. Yksi muuttoa varten, toinen ajatellen sitä, mitä tavaroita on kuljetettava mistä mihinkin. Kolmas random. Aivoruuhkaa aiheuttaa kaikkien asioiden yhteinen sekamelska päässä ja se, ettei tällä hetkellä ole hyvää listaa, jonka avulla pystyisin pitämään elämäni langat hieman siistimmässä sumpussa. Asiat on reilassa, mutta stressiä aiheuttaa se, ettei pää ole pysynyt mukana kaikissa muutoksissa ja tehdyissä ja tekemättömissä hommissa. Siksikin oon kaivannut mun omaa venyttelyhetkeä inkivääriteellä. Se on sitä mun mindfullnessia 🙂 Oon testannut Leena Pennasen appia, mutta se ei ole toistaseksi ihan vienyt mukanaan. Ehkä joku kurssi myöhemmin. 🙂 Ensihätään kuitenkin venyttelyä!
Kaipaan myös urheilurutiinia, että voisin vähintään pyöräillä kaikkialle. Niin mun päivään tulee ketterästi kilometrejä muutamasta kolmeenkymmeneen. Mun pyörä on kuitenkin nyt Helsingissä. Se on aika uusi, ihana pyörä, joten sitä ei voi jättää yöksi mihin vaan jos toivoo, että se vielä aamulla odottaa samassa paikassa. Oon välillä jättänyt sen duunipaikan lukitulle sisäpihalle keskustan läheisyyteen, ettei tarvitse lähteä ihan keskustan toiselle laidalle hakemaan sitä kotoa. Pyörä kuitenkin harvoin on siellä, missä sitä eniten kaipaa ja miten sen saa turvalliseen paikkaan yöksi.
