Miksi ura liikunta-alalla kiinnostaa?
Kuten olen aiemmin kertonut, lähden nyt syyskuussa opiskelemaan Trainer4you:n kautta personal traineriksi. Voitte vaan kuvitella miten jännittää, hypätä taas opiskelijan elämään! Pääsääntöisesti olen edelleen töissä opiskelujen ohella, mutta toivon mukaan toukokuusta 2018 eteenpäin voin työskennellä ainoastaan liikunta-alalla täysipäiväisesti. Kerron nyt syyt, miksi hakeuduin kouluttautumaan niinkin erilaiseen ammattiin, kuin jo olemassa olevaan sosionomin tutkintooni.
Meistä jokainen tutustuu itseensä jossain kohtaa elämää. Pitää kuullostella mistä tykkää, mikä aiheuttaa stressiä ja päänvaivaa, kolottaako polvea, mistä tulee hyvä fiilis tai mikä ei vaan yksinkertaisesti sovi itselle. On opittava rakastamaan itseään juuri tässä kehossa, jossa asuu. On opittava olemaan rohkeasti minä. Teininä minua ei vähempää kiinnostanut keho jossa asuin ja elin, keskityin enemmän ulkoisiin asioihin, siihen miltä näytin muiden silmissä. Nyt aikuisuuteen kasvaessani ja itseeni tutustuessa olen oppinut ajattelemaan: mikä on minulle parasta, mistä saan voimaa. Tiedän tarvitsevani kehon – ja mielenhuoltoa säännöllisesti. Tarvitsen liikuntaa ja lepoa, jotta minun olisi hyvä olla omassa kehossani. Mielestäni ei turhaan puhuta ”pyhäköstä”, kun omasta kropasta on kyse. Olen mieluummin vahva, itsevarma, sisäisesti kaunis ja rohkea, kuin epävarma laihaläski, jonka arvostus itseä kohtaan peilautuu toisten kommenteista suoraan (kyllä, tämä olin minä teininä).
Olen onnellinen siitä, että liikunta on tuonut elämääni niin paljon uutta sisältöä. Vapaa-ajan ongelmia ei todellakaan ole! Energiatasoni on entistä korkeammalla, kun syön säännöllisesti. Arvostan hyviä yöunia, ja pyrinkin nukkumaan vähintään 7 tuntia yössä. Liikunta toimii myös mahtavana terapiana: voi lähteä hikijumpalle tai maastolenkille yhdessä ystävän kanssa, tai iskeä napit korviin ja lähteä juoksemaan tai nostamaan punttia salille. Kuntosali tuntuu välillä kakkoskodilta. Löysin sieltä lohtua ja apua, kun tunsin itseni riittämättömäksi ja huonoksi. Salilla pääsin karkuun ikäviä ajatuksia ja omaa pahaa oloa, sain keskittyä satasella vain siihen, että suoritan ohjelman puhtaasti loppuun. Salilla meillä kaikilla on oma taustatarina, erilaisia tavoitteita ja syitä, miksi olemme siellä. Ja jokainen meistä, joka saa itsensä raskaankin päivän jälkeen lähtemään salille, varmasti kiittää itseään treenin lopussa, en ole ikinä tehnyt yhtäkään huonoa treeniä – ainut huono treeni on se, jonka jätät tekemättä!
Itselläni liikunta on auttanut kasvattamaan vahvuutta, itsetuntoa ja rohkeutta. Olen saanut lihasmassaa ennen niin luisen kroppani ympärille. Itsevarmuuteni on noussut, kun tunnen oloni hyväksi omana itsenäni, omassa kropassani. Rohkeus näkyy monissa asioissa, mutta mm. siinä, että uskallan kokeilla uusia asioita paljon useammin ja ennakkoluulottomasti, en jämähdä enää samoihin vanhoihin muotteihin, vaan poistun myös mukavuusalueeltani kehittyäkseni lisää. Jo pelkkien omakohtaisten kokemusteni ansiosta, voin kuvitella tekeväni tätä työkseni. Tiedän, että monenlaiset ihmiset saavat liikunnasta avaimen ongelmiin. Liikkuminen ja terveelliset elämäntavat auttavat mm. painonhallinnassa ja kehon muokkaamisessa, jaksamisessa ja terveydessä. Liikunnallinen elämäntapa auttaa niin henkisesti kuin psyykkisestikin, liikunta on mitä parhain lääke masennukseen (allekirjoitan täysin). Liikunnalla voidaan ehkäistä sairauksia, ja tuki-ja liikuntaelimistön vammoja, myös kehonhallinta ja koordinaatio paranee. Ja kaiken muun lisäksi, treenaaminen kasvattaa luonnetta!
Ottaen siis huomioon, kuinka erilaisia me ihmiset olemme, on onni, että jatkuvasti kehitetään uusia liikuntamuotoja, ja että on olemassa alan ammattilaisia, jotka ovat valmiina auttamaan juuri sinua ja etsimään yhdessä mieluisen tavan liikkua. En malta odottaa, että pääsen tekemään töitä ensimmäisten asiakkaiden kanssa ja suunnittelemaan yhdessä asiakkaan kanssa hänelle sopivaa uutta elämäntapaa. Haluan auttaa ihmisiä löytämään ilon liikunnan parissa, voimaan hyvin ja tekemään arjestakin kivaa! Vaikka olenkin kouluttautunut sosionomiksi, totesin eräänä päivänä, että en ihmettele miksi ajauduin kouluttautumaan liikunta-alalle. Olen aina halunnut työskennellä ihmisten parissa, yhdessä. Olen halunnut auttaa niitä, jotka syystä tai toisesta tarvitsevat apua. Ihmisläheisyys, auttaminen, avoimuus ja sosiaalisuus ovat asioita, jotka näkyvät kummassakin työssä. Vaikka hyppy uuteen onkin jännittävä, en malta odottaa, että pääsen työn touhuun!
