Sua varten

Mun elämässä on ollut pian viisi vuotta mukana mies, josta vähän päälle vuosi sitten tuli mun kihlattu. Ajattelin tässä postauksessa kertoa meidän tarinan ja sen mikä on meidän salaisuus suhteen kestämiseen ja yhdessä pysymiseen.

Elettiin vuotta 2012, asuin silloisen poikaystäväni kanssa ja olin töissä kaupan kassana. Tän silloisen poikaystävän kanssa meni jo valmiiks heikosti ja ajattelin, että miksen katselis tässä eroa ja erilleen muuttoa odotellessani vähän ympärilleni. Silloin iskin silmäni alakerrassa työskentelevään hauskaan ja harteikkaaseen tyyppiin, joka kävi usein aamulla ostamassa smartin vihreetä tupakkaa askin, banaania ja energiajuomaa. Vaihdettiin jotai vaivaannuttavia sanoja siinä kassalla ja ohi kulkiessamme. Mutta meneillään olevan parisuhteeni takia jätin asian sikseen ja ihastus jäi jonnekin takaraivoon vain muistoksi.

Kesä tuli ja meni ja odotettu erokin tapahtui. Muutin omilleni yhteisestä asunnostamme ja aloitin opiskelut ammattiin villinä ja vapaana. Muistan ajatelleeni, kuinka pysyttelen nyt sinkkuna jonkun aikaa, etten tarvitse miestä tähän opiskelun sekaan nyt. Kuukauden sitä kestikin, kunnes löysin itseni syyskuussa paikallisesta nuorten suosimasta baarista yhdessä uusien luokkalaisteni kanssa. Baarissa bongasin luokkalaisteni seassa pyörivät tutut kasvot. Siinä se nyt oli, mun kesän aikainen viaton pieni ihastuksen kohde. Ja se oli kännissä, tosi kännissä. Ehkä saatoin itsekin olla hieman humaltunut. Se näytti komeelta, tuhannen päissäänkin. Siinä se yritti päästä jutulle mun luokkalaisten kanssa, mutta kukaan ei oikein lämmennyt sille ja sen känniselle läpän heitolle. Ajattelin, että mikä playeri, yrittää kaikkea liikkuvaa. Jatkoin iltaani tanssien muiden kanssa, välittämättä sen enempää kyseisestä nuoresta miehestä. Jossain vaiheessa yötä meidän katseet kuitenkin kohtas ja tämä känninen miehen alku tuli hymyillen jututtaa mua: ”Oot se Katjan kaveri, onpa pieni maailma.” – Tämän saman repliikin kuulin hänen suustaan monta kertaa yön aikana baarissa aina uudelleen törmätessämme. Emme puhuneet enempää silloin ja epäilin, että hän ei edes muistaisi minua enää aamulla. Siitä huolimatta laitoin viestipyynnön facebookissa menemään ajatellen, että hitto miks ei.

Aamupäivän aikaan facebookin chattiin kilahti viesti, se oli häneltä, Samilta. Kyseli mun vointia ja eilisen tunnelmia. Juteltiin niitä näitä, kunnes Sami kertoi olevansa naapurissa kaverilla kahvilla. Jotenkin siinä kävi niin, että se vähän itse kutsui itsensä (mun kannustamana tosin) käymään sen jäljestä mun luo. Muistan sen ekan yhteisen hetken mun yksiössä edelleen. Minä istuin sohvalla, ja Sami keittiösaarekkeen luona hiplaten hermostuneena päässään olevaa lippistä. Muistan pitäneeni hermostuneisuutta suloisena, jännitin itsekin aika paljon, oloni oli kuin hehkulampulla. 

Vähitellen me alettiin laittelemaan viestiä päivittäin ja selvittelemään toisen menoja, jotta olisi mahdollisuus nähdä toista ”vahingossa.” Huomasinkin käyväni baareissa keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin – ihan vain jotta näkisin Samia. Ja me tiedettiinkin usein näkevämme baarissa, ei vain varsinaisesti ikinä sovittu menevämme yhdessä, kumpikin liikkui omien kavereidensa kanssa. Me alettiin myös näkemään Samin työpäivien jälkeen viikolla. Vietettiin aikaa ihan vaan jutellen ja hengaillen yömyöhään saakka, ihan kavereina (semmoisen pienen sähköisyyden kanssa). Viesteistä ja yhdessä olemisesta tuli vähitellen sähköisempää ja pientä flirttiä oli jatkuvasti ilmassa. Yhtenä yönä pilkun jälkeen rohkaisin mieleni ja raahasin Samin kotiini yöksi – eikä se jäänyt viimeiseksi yöksi. Me vietettiin arki-illat ja viikonloput paljolti yhdessä, mutta sovittiin, ettei seurusteltais, sillä Sami oli lähdössä ihan hetken päästä armeijaan ties kuinka pitkäksi aikaan. Meidän ajoitus tuntui vaan huonolta, vaikka yhdessäolo tuntui tosi hyvältä.

Syksy meni friends with benefits tyyliin, mutta joulukuun alussa eräänä huurteisena iltana purin sydäntäni Samin ja mun yhteiselle kaverille ja kerroin, miten haluaisin olla Samin kanssa, mutta tiedän sillä olevan muitakin naisia perässä ja armeijakin sotki asioita.. Tää meidän yhteinen kaveri, Juuso, käski mua avaamaan suuni ja paljastamaan tuntemukseni Samille, sillä se oli totta, että jos odottaisin, joku muu voisi tarttua toimeen ja jäisin nuolemaan haavojani. Yöllä hiippailin paljain jaloin lumessa ulkona tupakoivan Samin luo, hyppäsin syliin. En muista mitä kaikkea puhuimme, mutta jossain kohtaa keskusteluamme itkin, ja totesin rakastavani tätä ja että en haluaisi meidän enää olevan muiden kanssa. Yllätyksekseni meillä oli samankaltaiset ajatukset ja myönnettiin viimein tunteemme toisillemme. Se oli vapauttava tunne, kun viimein sai halata toista ja pussata, vaikka paikalla oli muitakin – me oltiin viimein pari, yhdessä. 

Tammikuussa 2013 Sami lähti armeijaan ja minä jatkoin opiskeluja toista kaivaten. Armeija oli tuntunut pelottavalta, koska olimme olleet yhdessä niin vähän aikaa ennen palvelukseen astumista. Pelotti, että kestääkö suhde ja jaksaako toinen odottaa toista. Palvelusaika meni kuitenkin äkkiä ja päästiin muuttamaan virallisesti saman katon alle ja aloittaa arjen, sekä kodin rakentaminen yhdessä.

Meidän yhdessä oleminen on ollut vuoristorataa ja kasvamista. On ollut monia itkuisia riitoja, paukkuvia ovia, mustasukkaisuuskohtauksia, vihaisia sanoja ja loukattuja tunteita. Mutta vastapainoksi on ollut paljon hassuttelua, yhteistä insideläppää, yhteisiä pieniä seikkailuja, yhteiset arvot ja ikävä. Ollaan juhlittu uusia työpaikkoja, valmistumisia, muutettu uuteen kotiin ja kasvettu yhdessä aikuisuuteen. Vaikeat ajat ollaan koettu yhdessä, toinen on ollut toisen tukena silloin, kun toinen on väsynyt ja polttanut kynttilää kummastakin päästä. On hoidettu ja hoivattu toinen toisiamme, oltu tukena ja turvana, järjenkin äänenä. Toisen oppii tuntemaan muutamassa vuodessa aika hyvin, mutta onneksi ei koskaan voi tuntea toista täysin, aina huomaa toisessa uusia piirteitä. Se pitää mielen virkeänä, kun toinen on yllätyksiä täynnä ja tietää, että toisesta voi vielä oppia jotain uutta ja hauskaa.

Listaan nyt tähän alapuolella asioita, jotka ovat auttaneet meitä pysymään yhdessä, sekä asioita, jotka ovat vahvistaneet parisuhdettamme:

• inside huumori – Meillä on ihan oma pimeä huumori, mitä voidaan heittää, ilman että kukaan ymmärtää meitä – parasta!
• reilusti riiteleminen ja asioista sanominen – Me riidellään ja kiistellään, joidenkin mielestä liikaa. Mun mielestä se ei ole paha asia, kunhan osaa riidellä reilusti ja selvittää asian yhdessä. Ollaan sovittu, että ollaan rehellisiä, ja joskus meidän tuliset persoonat ottaa yhteen, mutta ei ole tullut riitaa, jota ei oltaisi saatu selvitettyä.. :)
• yhteiset suunnitelmat ja unelmista puhuminen – Me suunnitellaan yhteistä tekemistä silloin, kun meillä on kummallakin vapaata ja tuntuu siltä, että kaipaa vain kahdenkeskistä oleskelua. Samista en niin tiedä, mutta itse tykkään puhua unelmista säännöllisesti ja pakotan Saminkin välillä avautumaan unelmistaan ja haaveistaan. Toisen unelmien kuunteleminen auttaa ymmärtämään toista ja silloin on myös helpompi kannustaa kohti unelmia.
• toisen tukeminen ja kannustaminen
• toisen perheen arvostaminen – Ehkä yksi tärkeimmistä, mun mielestä perheen hyväksyminen ja siinä viihtyminen on tärkeää. Mulle on todella tärkeää, että mun puoliso tulee juttuun mun veljien ja vanhempien kanssa ja siinä on onnistuttu. Voidaan käydä kummankin perheen luona, ilman että kummallakaan on epämukava olo, viihdytään perheiden kanssa.
• oman tilan antaminen – Okei, tää on kanssa huippu tärkeetä. Seurustelun ekoina vuosina en ymmärtänyt, että toiselle pitää antaa omaa tilaa ja vähän löysää hihnaa. Vaikka seurustelee, niin se ei tarkoita, että aina pitää olla toisen kanssa kaikkialla. Mun mielestä sellainen ripustautuminen ei ole pitkässä juoksussa kauhean tervettä, oon liian monesti nähnyt lähellä olevista ihmisistä miten se on kostautunut jossakin kohtaa. On osattava tehdä asioita yksin ja ilman sitä kumppania, on pärjättävä yksinkin. On oltava oma persoonansa, oman elämänsä kuningatar, vahva. Meidänkin suhde voi nykyisin paljon paremmin kuin annetaan toisillemme omaa aikaa, me ei riidellä läheskään niin usein kuin ennen (oikeastaan ei riidellä juuri ollenkaan nykyisin). 
• omat ja yhteiset ystävät
• omat ja yhteiset harrastukset
• tilan ottaminen, silloin kun siltä tuntuu
• rehellisyys kaikessa
• luottamus toiseen
• rakkaus arjen pienissä teoissa 
• arvot – Yhteiset tärkeät arvot mielestäni kertovat paljon siitä, miten oletettavaa on, että parisuhde tulee kestämään alkuintoilua kauempaa. Jos arvot ovat toisistaan kovinkin eroavat, en tiedä miten silloin parisuhde voisi kestää. En ainakaan itse haluaisi muuttaa arvojani toisen takia, en sitten tiedä.
• läsnöolo vaikeina aikoina
• säännölliset treffi-illat kahdestaan

Näiden lisäksi on varmasti paljon muutakin, mutta nämä tulivat mieleeni heti tällä istumalla. On monia tapoja olla suhteessa, mutta mun mielestä me ollaan onnistuttu hyvin rakentamaan yhteinen elämä. Ollaan muovauduttu tiukemmin yhteen vuosi vuodelta, vaikka ollaan muututtu kumpikin vuosien aikana. Olen onnellinen siitä, että mulla on tuollainen mies rinnalla ja toivottavasti voin parin vuoden päästä kutsua tätä miestä aviomiehekseni. <3