Tammikuu, uusi vuosi, uudet lupaukset.

Monet on tehnyt uuden vuoden lupauksia elämäntapamuutoksesta, liikunnan aloittamisesta, terveellisemmin syömisestä, uuden harrastuksen aloittamisesta, työpaikan vaihdosta jne jne..

Kuntosalit ovat tupaten täynnä, kunnes koittaa se maaliskuu ja siellä näkvät enää ne tutut naamat, jotka ennenkin. Mihin katosivat uudet kasvot?

Moni aloittaa elämäntapamuutoksen tai minkä tahansa muutoksen ns. puhtaalta pöydältä (koska uusi vuosi) ja innostuksen alkuhuumassa mennään ja lujaa. Mutta sitten se innostus lössähtää.

Mitä tapahtuu?

Onko aloitettu liian kovalla tahdilla ja sitten kun mitään ei tapahtunutkaan heti ei enää jaksa yrittääkään? Onko tavoitteet ollut liian isot?

Me haluamme kaikenlaista ja mitä nopeammin sen parempi. Mutta ystävät rakkaat, tässä maailmassa kun mitään ei saa heti. Asioiden eteen ei jakseta nähdä vaivaa, vaan kun ensimmäinen vastoinkäyminen tulee vastaan, lyödään hanskat tiskiin ja se oli siinä.

Valitettava tosiasia on se, että jos me jotain haluamme, meidän pitää;

1. Tehdä muutoksia vanhaan, jotta jokin voisi muuttua. Jos olet päättänyt syödä terveellisemmin ja tähän asti syönyt päin persettä niin silloin on muutettava ruokailutottumuksia. Ei välttämättä kaikkea kerralla vaan pikku hiljaa.

2. Mieti, miksi se on sinulle niin tärkeää?

3. Mitä olet valmis tekemään, että asiat muuttuu? Mitään ei tuoda ovesi taakse kultatarjottimella vaan sinun on itse toimittava, jotta asiat muuttuu. Kukaan ei tuo kaupasta ruokaa puolestasi, saatika tee siellä terveellisiä ostopäätöksiä puolestasi tai kokkaa terveellistä ruokaa puolestasi. Sinun on se itse tehtävä.

4. Vanhoista tavoista tulee luopua. Jos olet päättänyt syödä terveellisemmin, niin silloin et voi joka päivä käydä lihapiirakalla työpaikan lähistöllä olevalla nakkikioskilla. Silloin tulee ottaa kotoa eväät töihin tai valita toinen lounaspaikka, jossa on myös terveellisiä vaihtoehtoja.

5. Toimintaa! Jossittelu ei auta vaan tarvitaan äksöniä! Kerro tavoitteistasi lähipiirille ja parasta tietysti olisi jos sieltä saisit esimerkiksi lenkkiseuraa tai joku jakaa kanssasi terveellisiä ruokareseptejä.

Äläkä vaivu heti ensimmäisen vastoinkäymisen tullen epätoivoon, että kaikki on pilalla. Ei varmasti ole. Epäonnistumisia tulee ja menee ja se miten niistä selvitään on tärkeää. Jäädäkö murehtimaan vai unohtaako ne ja jatkaa taas eteenpäin, tavoite kirkkaana mielessä, mikä se ikinä onkaan 😉

* Jaana *