Yhdeksäs Sivujuonne

Viikon verran kotona vietettyäni on aika lähteä. Huomenna 16.40 ilmaan nousee Boeing (en ymmärrä lentokoneista mitään) tai joku muu peltikotka ja siellä istuu pieni tyttö joka suuntaa talveksi Siamiin. Voi tosin olla että sitä ennen seuraa jonkin asteinen sivujuonne ja yllätys, sillä lähtöselvitys ei ole saatavilla lentolipulleni.

Suomessa aika on niin vauhdikas että häntä on vaikea pysäyttää. Viime tiistaina kun katsoin unihiekkaisin silmin läpi ikkunoiden oli aronia-pensaissa punaiset lehdet.  Nyt on jäljellä enää ruskeat tikut. Seitsemässä päivässä ehtii kyllä paljonkin; Tavata upeita ihmisiä, nauttia terveellistä skandi-aamiaista, venyä ilma-joogassa, hellitellä, hiljentyä mopsi-lapsen haudalle ja huomata ettei ikävä kutistu. Niin ja nähdä ensilumi! Silloinkin tunsin suurta kaipausta pientä kerähäntääni kohtaan. Hänen kanssaan ensimmäinen valkea kerros oli aina tuhinan arvoinen kokemus.

Nyt on hyvä lähteä taas tutkimusmatkalle. Mies jää kotiin vesijuoksemaan ja harjoittelemaan lihaksia sekä lukemaan hurjan määrän mikrokokoista kirjoitusta ennenkuin tapaamme Itämaan lämmössä. Minä opettelen uutta  ja luultavasti vetäisen aivan liian keskeneräisenä uuden työasun ylleni ja esittelen tuota vierasta maata hymyssä suin auringonpalvojille.