Kolmastoista sivujuonne

Ajattelin järjestää itselleni joulukalenterin, tottakai kalenteriaikaa pienesti perässä. Sehän kuitenkin tarkoittaa että saan hetimmiten avata neljä ensimmäistä luukkua, mahtavaa!  

En harrasta suklaakalentereita, koska ne kestävät hallussani keskimäärin yhtä kauan kun levy suklaata (eli kakskyt minsaa). Tämän joulun kalenterista löytyy arvostamista, koska etenkin viimepäivinä siitä on ollut oikeastaan hiukan puutetta (Johtuen aika-ajoin melko epäkiitollisesta työstäni)

Arvostus 1. 

Arvostan kollegoitani. Todistin jälleen taidonnäytettä erinomaisesta otteesta sekä asiantuntijuudesta omalla alallaan. Jos voit luottaa kollegaasi, se on paljon. Empiirisen tutkielmani mukaan noin 80% kollegoista on hyviä tyyppejä. 20een ei voi eikä kannata luottaa. Niin se vaan on.

Arvostus 2. 

Arvostan terveyttäni. Arvostan sitä että minulla on kyvykäs ja toimiva keho. Äsken mopolla kotiin päristellessäni kypärälleni (muistuttaa munaa ja sivussa kirjoitus active boy) ja minulle naureskeltiin. Muttä hähää, te ette voita mua (silmät A-L Härköstä lainaten muuminpillulla) koska mä aion ajaa huomennakin se hölmö munankuori päässäni.

Huomenna ehkä lisää luukkuja. Ehkä.