Kahdeskymmenesensimmäinen Sivujuonne

Tammikuu on ikävän kuukausi, niin oli viimekin vuonna. Kaipaan kaikkea ja kaikkia; kotia, hyvää ystävää ja perhettä sekä pehmoista tuhisevaa karvavarvasta.

Yksinäisyys on välillä mukavaa ja toisinaan taas ikävystyttävää ja nyt se on juurikin sitä. On hyvä hetki keskittyä sitkeästi töihin, koittaa jaksaa ja katsoa eteenpäin. Katselin myös taaksepäin ihastelemalla elämäni valokuvasisältöä. Kaikkea tärähtänyttä, sotkuista, pieniä mukavia hetkiä ja rakkaita muistoja kuvat pitävät sisällään. Toiveita ja todellisuutta, haaveita ja hulluja ideoita.

Pikkuhiljaa ajatukseni kääntyvät kohti kevättä ja kotiinpaluuta; Millaista siitä tulee? Toisaalta pyrin keskittymään tähän päivään ja hetkeen koska yksi elämäni viisaimmista neuvonantajista sanoi: Hetki on nyt eikä meillä muuta olekaan. 

Tänään ajatusviuhkastani paljastui lause 

The best day is… today!

Toivottavasti päiväsi on paras, sellainen jossa on pieniä hyviä hetkiä ja ainakin yksi ilman huolta huomisesta.