Seitsemäs sivujuonne

Tänä aamuna kotimetsän reunalla oli syksyn kaunein punainen aamu. Se tapahtuu aikaisin aamulla noin 6.20, vähän salaa, piilossa ihmisiltä. Vain kaikista virkeimmät, tai toisaalta pakotetusti heränneet ihmiset ovat tarpeeksi onnekkaimpia nähdääkseen sellaisia. Siilit ovat kertakaikkiaan onnekkaita. Ja aamuvirkkujen ranskanbulldogien ulkoiluttajat.
Välillä joutuu tekemään asioita joita ei niin tahtoisikaan, mutta ehkä karma antaa peräänantamattomuuden takaisin huikeina asioina joita on sitten vaikea edes todeksi uskoa. Yöllä mietin: Kannattaa varoa mitä haluaa, sillä usein toiveet toteutuvat.