Ensimmäinen sivujuonne

Autossa matkalla kotiin mietin taas kerran sitä, kuinka olisi mukava kirjoitella vähän. Varmaankin ajatus pyöri mielen kiekuroissa siksi, että isä kehaisi matkakertomustani hyväksi luettavaksi. Mielessäni oli taas monia asioita joita voisin paperille kirjailla ja muistelinki jonkun fiksun meditaattorin ohjeistaneen että jokainen aamu tulisi aloittaa kirjoittamalla kaksi liuskaa ajatuksiaan ylös. Yleensä määränpäähän päästessäni tällaiset ajatukset ovat haihtuneet jo höyryksi ilmakehään, mutta tämä oli toisenlainen. Nyt miehen sitoessa perhojaan sohvalla tilanne sattui juuri niin raukeaksi, että tein tajunnasta toimintaa.

Sivujuonne tämä on siksi, etten näpyttele tätä matkakertomussivuilleni. Se tuntuu jotenkin luonnottomalta kun on kotona. Sivujuonne sopii erinomaisen kokonaisvaltaisesti elämääni, koska mun elämän pahin ongelma ja rikkaus on se, etten oikein pysy pääasiassa. Jotenkin oon nyt kuitenkin ajatellut, että se pääasia olisi hyvä löytää.