Aamuni alkaa lenkillä Viikin metsäpoluilla, aivan koetilan lehmien kotitarhan ympärillä. Jaloitellessani luonnossa mietin tätä hyvä elämä- asiaa. Myönnän olevani niitä naisia, joiden elämässä on tarkkoja sisäisiä sääntöjä ja vaatimuksia siihen että elämä on hyvää ja laadukasta. Hyvään elämään liittyy terveellinen ruoka, hyvä uni ja säänöllinen liikunta. Kuitenkin noista tekijöistä pitäisi muodostua raamit elämälle, jonka sisältö on jokin muu. 

Elämäni haaste (en halua käyttää sanaa ongelma) on se, että unesta ruuasta ja liikunnasta uhkaa välillä tulla sitä sisältöä. Ahdistun jos joku sotkee rytmini tai tekee sen vaikeaksi toteuttaa. Tapaaminen, illanvietto tai mökkireissu aiheuttaa särön tapoihini ja sekös hermostuttaa. Haluaisin olla huoleton ja aikatauluton ja päästää irti, koska sekin kuuluu hyvän elämän edellytyksiin. Kuka perkele kuitenkaan lähtee aamulla lenkkipolulle, jos ilta kuluu ystävien kanssa rupatellen, unet jää ja punaviinilasillinen kiristää ohimoita. Elämää on pakko ohjelmoida. 

Mies kysyi tässä eräänä päivänä että etkösä koskaan halua repäistä jotenkin ja tehdä jotain pokkeavaa, hassua ja järjetöntä. Vastasin että joo repäisisin nukkumalla 16 tuntia. En halua tehdä juttuja, joista voi seurata väsymystä, voipuneisuutta tai henkinen krapula.      

Ja sitten lähden talveksi paikkaan jossa kohdepäällikön mukaan ei oo mitään asiaa aamulenkille. Sekin vielä.