Ladataan...
Sivunäyttämö

Maailma on täynnä ennakkoluuloja. Arvotamme jatkuvasti asioita etukäteen tietämättämme niistä sen enempää. Usein ennakkoluulot kuitenkin osoittautuvat turhiksi. Onneksi. Niin kävi tälläkin kertaa. Kyllä, teatteriesitystäkin kohtaan voi olla epäluuloinen. Fantasia ei ole koskaan ollut mikään suosikkini eikä Taru sormusten herrasta herättänyt minussa etukäteen mitään erityisiä tunteita. Lähinnä olen pyöritellyt silmiäni niille ihmisille, jotka tuntuvat omistavan koko elämänsä kyseiselle saagalle ja lukevat kirjatrilogiaa nyt kymmenettä kertaa.

"Neljän tunnin fantasiaseikkailu oli niin täynnä värejä, kohtaamisia, ääniä ja maailmoja, että sen upeutta on vaikea sanoiksi pukea."

Istuin siis katsomon penkkiin vailla suurempia odotuksia. Mutta mitä näinkään! Neljän tunnin fantasiaseikkailu oli niin täynnä värejä, kohtaamisia, ääniä ja maailmoja, että sen upeutta on vaikea sanoiksi pukea. Ennen kaikkea Taru on mielestäni erittäin onnistunut näytelmä visuaalisesti. Vaikka ei seuraisi tarinaa ollenkaan tai tietäisi juonenkäänteitä, kaikkea näkemäänsä voisi katsoa monen näytännön verran. Kohtaukset limittyvät toisiinsa mitä sujuvammin ja tarina vie mennessään.

Erityisesti mieleeni jäivät vaellus kohti tuomiovuorta lumimyrskyn keskellä. Jos suomen talvessa ei ole saanut nauttia tarpeeksi lumesta, kaupunginteatterissa pääsi oikeaan tunnelmaan. Kohtaus tuntui niin aidolta, että saattoi tuntea hiutaleiden leijailevan kasvoilleen. Ja juuri silloin teatteri on onnistunut tehtävässään, kun tuntee olevansa katsomon sijaan mukana seikkailussa. Muita vaikuttavia hetkiä olivat enttien metsän lipuminen näyttämölle ja sulavasti ilmassa liitelevät örkit. Ne tuntuivat ilmaantuvan aina sieltä mistä vähiten odotti ja menevän silmien ohi nopeammin kuin huomasikaan. Loppupuolella alkoi jo tuntua siltä, että hetkenä minä hyvänsä oman tuolin alta kurkkaisi joku tai örkin kämmenen tuntisi olkapäällään… Myös mustat ratsastajat ja jättiläismäinen hämähäkki olivat karmivuudessaan sitä luokkaa, että vähän vanhemmankin katsojan selkäpiitä karmi. Lavastuksessa taitavimpina toteutuksina nähdään majatalo Pomppiva poni ja "laineilla" lipuvat soutuveneet. Myös koko näytöksen ajan lavaa kehystävä kaari on nerokas keksintö, monien efektien vaikuttavuus moninkertaistuu sen avulla.

Visuaalinen ilotulitus jatkuu näytelmän puvustuksessa. Pirjo Liiri-Majavan taitavaa kädenjälkeä on ilo katsella. Kaikki pienet yksityiskohdat muodostavat juuri oikeanlaisen kokonaisuuden. Erityisen mielenkiintoista on nähdä nyt näyttämöllä niitä asuja, joita aikaisemmin sai ihastella luonnoskuvina. Näihin tunnelmiin voit palata aikaisemmassa postauksessani täällä. 

Klonkku on yhtä aikaa jotain todella taidokasta mutta kuitenkin kamalaa. Miten voi samaan aikaan sääliä ja inhota jotain niin paljon? Riutunut ja surullinen hahmo saa paljon huomiota osakseen ja jää varmasti monen katsojan mieleen. Miska Kaukonen sulautuu rooliinsa niin hyvin, että näkyville jää pelkkä Klonkku ja itse näyttelijä liukuu johonkin lavasteiden uumeniin. Ja mikä ironisinta, juuri klonkun puvustus on yksi näytelmän vaikuttavimmista, vaikka idea piileekin siinä ettei mitään asua meinaa huomatakaan. Ja Klonkun ääni jää todellakin kaikumaan päähän, vielä useamman viikonkin kuluttua huomaa valittavansa jostain mielessään tutun narisevalla äänellä.

Hobitit kulkevat uskollisina koko matkan sormuksen mukana, näytelmän alusta loppuun saakka. Frodon, Samin, Merrin ja Pippinin muodostama joukko on näytelmän ydin, ja hyvä sellainen ovatkin. He täydentävät toisiaan; siinä missä yksi häviää, toinen paikkaa omilla taidoillaan. Sam on niin vilpitön ja täynnä intoa, ettei hänen toivoisi koskaan kohtaavan mitään pahaa. Mutta kun se pahan hetki tulee, luotto ystävään on niin kova ettei edes ole muita vaihtoehtoja kuin selvitä. Frodo taas hurmaa tasapainoisuudellaan ja tyyneydellään. Vaikka pahan voi käsin koskettaa ja silmin nähdä, hänen viisautensa ei petä. Tällaisia henkilöitä soisi tuntevan enemmän tosielämässäkin.

Toisenlaista viisautta ja järkähtämättömyyttä taas edustaa Mika Kujalan Gandalf. Hän on isähahmo, joka on viimeiseen asti valmis suojelemaan joukkojaan. Jos epäoikeudenmukaisuus jotakuta kohtaa, Gandalf ei suostu vaikenemaan. Hän on loppuun asti valon puolella, pimeyttä vastaan.

Kaikki eri näköiset ja kokoiset, maailmaa omasta näkökulmastaan katsovat hahmot ovat loppujen lopuksi kuitenkin kokonaisuus. Ryhmä, jota jokainen pitää koossa omalla persoonallaan. Ilman yhtä yksilöä ryhmä ei olisi kokonainen, eikä ketään olisi oma itsensä ilman ryhmää. Vain yhteistyöllä voi päästä maaliin. Toki Tarussa on monia yksittäisiä sankareita ja roistoja, mutta lopputulos ei olisi sama ilman yhteistyön voimaa.

Kaiken maagisuuden ja fantasian keskellä Taru sormusten herrasta on myös inhimillinen. Se heijastaa niitä pelkoja, haluja sekä haaveita joita ihmiskuntakin on kokenut läpi historian. Valta on aina kiehtonut ihmisiä, mutta se tuo mukanaan myös vastuun, jonka taakkaa kaikki eivät kestä. Valta voi manipuloida mieltä. Luottamusta ei kuitenkaan saavuteta vihalla ja kostonhimolla, vaan taidolla kieltäytyä vihaamasta. Maailman sydän on luonto, joka luo pohjan kaikelle muulle elämälle. Voi valita, onko se liittolainen vai vihollinen. Mutta todellisia voittajia ovat ainoastaan ne, keille luonto on arvokas ystävä, ei este vallanhimon täyttämällä tiellä.

                                                       "Kuinka paljon maailma oikeastaan on edes muuttunut?"

Vaikka Tolkien itse toivoi ettei Tarua sormusten herrasta tulkittaisi liiaksi esimerkiksi yhteiskunnallisesta tai historiallisesta näkökulmasta, minulle teoksen hienous näyttäytyy osaltaan juuri sitä kautta. En voi olla ajattelematta juuri ennen kirjoitustyötä käytyjen tuhoisien sotien vaikutusta Tolkienin ajatteluun tai sormusta vallan symbolina aikakautena, jolloin rautaesirippu alkoi jakaa maailmaa kahtia. Pintatasolla Kaupunginteatterinkin lavalla nähdään suuri ja mahtava fantasiaseikkailu, mutta todellisuudessa se on jotain vielä enemmän. Kuvaus tietystä ajasta, jota ei enää ole, mutta kuitenkin jotain niin ajatonta, että samat elementit voi nähdä nykypäivänäkin. Tolkien onnistui tavoittamaan pysyvyyden jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. On melko pysäyttävää ymmärtää kuinka ajankohtaisilta nämä teemat tuntuvat, vielä 60-vuoden kuluttuakin. Kuinka paljon maailma oikeastaan on edes muuttunut?

Voin lämpimästi suositella Tarua myös teille, kenelle sormuksen maailma ei ole ennestään tuttu. Uusia maailmoja kyllä avautuu sitä mukaa, kun näytelmä etenee. Elokuvassa esiintyneet, mutta näytelmästä puuttuneet hahmot eivät harmita, koska en tunne heitä vieläkään ja lisätyt taas ovat kuuluneet aina minun saagaani. Samasta tarinasta on aina yhtä monta kokemusta kuin on katsojiakin.

Tarun sormuksen herrasta viisaus kiteytyy sen moniin kauniisiin ja voimakkaisiin ajatuksiin. Näitä sanoja kuuntelemalla maailma ei voi olla kovin paha. Muistetaanhan siis rakastaa elämää itseään ja marssia luonnon puolesta, vaikka viimeisen kerran! Ja maailmaahan muuttavat teot tuntuvat usein mahdottomilta, kun pienet kädet niitä tekevät!

Näin Tarun ensimmäisen kerran viime keväällä ja nyt syksyllä uudelleen. Tässä kevään ajatukset tuoreilla pohdinnoilla täydennettynä.

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri

Ladataan...

Ladataan...
Sivunäyttämö

EDIT: Arvonta on päättynyt ja voittajille lähetetty sähköpostia, iso kiitos kaikille kommenteista ja osallistumisesta. Toivottavasti nähdään messuilla!

Helsingin kirjamessut järjestetään jo ensi viikolla, jee! Nyt myös teillä on mahdollisuus voittaa liput näille messuille. Itse odotan tämän vuoden tapahtumaa erityisen innoissani, koska messujen ohjelmapäällikkönä toimii huippu Ronja Salmi. Ohjelmassa näkyy paljon mielenkiintoisia keskusteluja, kuten paneelia ilmastonmuutoksesta, lukupiirejä, puhetta vauva.fi-sivusta inspiraationsa saaneista kirjoista sekä eduskunnan ystävistä ja vihamiehistä. Messut ovat avoinna to-su 25.-28.10. Tiesitkö muuten, että kirjamessut ovat kävijämäärältään messukeskuksen suurin tapahtuma? Samaan aikaan järjestetään myös viini- ja ruokatapahtuma.

Teidän lukijoiden kesken messuille arvotaan kaksi lippua! Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta ke 24.10.2018 klo 20.00 mennessä. Muistathan kirjoittaa myös sähköpostisi sille varattuun kenttään, lähetämme liput sähköisesti tähän osoitteeseen.  Kommentissasi voit kertoa mitä odotat eniten messuilta tai vaikka postaustoiveita Sivunäyttämölle! Nähdään kirjamessuilla <3

Arvonta toteutettu yhteistyössä Helsingin kirjamessujen kanssa

Kuva viime vuoden messuilta / Helsingin Messukeskus.

 

Ladataan...

Ladataan...
Sivunäyttämö

"Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa puolikuollutta elämää."

Jos kirjan nimenä on Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot, odotukseni kirjasta ovat melko korkeat. Leena Virtasen kirjoittama ja Sanna Pelliccionin kuvittama lasten tietokirja Minna! (Teos) ilmestyi tämän kuun alussa. Siinä kerrotaan Minna Canthin päivän askareista ja ajatuksista. Lukijoita halutaan myös herätellä pohtimaan mitä vosimme nykypäivänä oppia Canthilta, mitkä ovat meidän yhteiskuntamme ongelmia joihin puuttua? Minna Canthin syntymästä tulee ensi vuonna kuluneeksi 175 vuotta ja kirja aloittaa juhlavuoden vieton jo nyt.

Ensimmäisenä kirjassa herättävät huomion kauniit kuvat. Pelliccionin kuvitus on täynnä suloisia pastellivärejä ja viehättäviä yksityiskohtia. Katseltavaa riittää niin lapsille kuin vanhemmallekin lukijalle. Lyhyydestään huolimatta tekstit onnistuvat luomaan monipuolisen kuvan Canthista. Naisten epätasa-arvoista asemaa, köyhyyttä ja muita Minna Canthiin liittyviä teemoja käsitellään arkipäiväisten esimerkkien kautta, lapsille mahdollisimman helposti lähestyttävästi. Kirja ei kuitenkaan ole liian pelkistetty tai karsittu, vaan siinä oikeasti käsitellään tärkeitä yhteiskunnallisia aiheita. Hienoa, että lastenkirjakaan ei pelkää tarttua niihin! Hyvä idea on myös kannustaa lapsia Minnan esimerkin avulla vaikuttamaan tämänkin päivän maailmaan, kirjasta löytyy myös lista tavoista viettää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää Maaliskuisin. Kertomusta täydentää hyvin loppuun koottu taulu Canthin sitaateista ja tasa-arvon edistymisestä Suomessa.

Vaikka Minna! - Minna Canthin uskomaton elämä ja teot on lapsille suunnattu tietokirja, tarjoaa se hyvän katsauksen Canthin elämään ja muistutuksen jokaisen jakamattomasta ihmisarvosta aikuisellekin lukijalle. Canth on varmasti Suomen historian tunnetuimpia tasa-arvotaistelijoita, mutta Minna! kertoo hänestä olematta tylsä tai kulunut. Monet teemat ovat edelleen myös valitettavan ajankohtaisia. Kirjan esittämä kysymys Mitä Minna teksi, jos hän eläisi nyt? on hyvä esittää itselleen epävarmuuden hetkellä. Takuulla tämä esikuva ei ainakaan vaikenisi vääryyksien edessä.

Tämä kirja käynnisti samalla Teoksen Suomen supernaisia-kirjasarjan. Innolla jään odottamaan, kenestä seuraavaksi saamme lukea.

 

Ladataan...

Ladataan...
Sivunäyttämö

EDIT. Liput on arvottu ja voittajille lähetetty sähköpostia. Kiitos paljon kaille arvontaan osallistuneille!

Syksy tuo tullessaan mahtavia tapahtumia kulttuurin ystäville. Ensimmäisenä koittavat Turun kirjamessut 5.-7.10. Suomen vanhimmassa kirjallisuuden messutapahtumassa nähdään jopa 650 esiintyjää ja satoja näytteilleasettajia. Tämän vuoden teemana on Viro. Itse odotan innolla esimerkiksi Otso Sillanaukeen puheenvuoroa Zero vaste - Jäähyväiset jätteille kirjastaan ja Minna Rytinsaloa kertomassa uutusteoksestaan Rouva C. Mukanan on myös keskusteluja niin köyhyydestä, ilmastonmuutoksesta kuin nuorten lukuinnon kasvattamisesta. Kirjailijoista messuilla ovat mm. Mauri Kunnas, Sinikka ja Tiina Nopola sekä Pauliina Rauhala. Samaan aikaan messukeskuksessa ovat myös Turun ruoka- & viinimessut.

Saan ilokseni arpoa myös teidän blogin lukijoiden kesken kaksi pakettia lippuja messuille (yhdessä paketissa on liput kahdelle henkilölle). Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta 26.9.2018 klo 20.00 mennessä. Muistathan kirjoittaa myös sähköpostisi sille varattuun kenttään, näin saamme yhteyden arvonnan voittajaan.  Kommentissasi voit kertoa mitä odotat eniten messuilta tai vaikka postaustoiveita Sivunäyttämölle! Nähdään Turun kirjamessuilla <3

Arvonta toteutettu yhteistyössä Turun Messukeskuksen kanssa

http://www.kirjamessut.fi/

Pages