Hetkiä
Paavo – Lentävä turkulainen on kertomus vankiloista, joihin kahlitsemme itsemme. Ajatusmaailmoista, joihin jäämme jumiin. Niistä saavuttamattomista unelmista, jotka saavat meidät katkeroitumaan. Hetkistä, kun unohdamme katsoa tulevaisuuteen.
Paavo on näytelmä siitä, kuinka yhden noustessa ylitse muiden, inhimillisyys katoaa. Paavo on kirjaimellisesti juossut läpi elämänsä ja muistot alkavat lipua mieleen vasta kun ikää on reilusti yli 100 vuotta. Yksittäisiä hetkiä elämän varrelta, katkeria välähdyksiä ja voitonriemua. Mutta aina ennen kaikkea voittoja. Koska voitot oli se, millä Paavo eli. Hänelle ei riittänyt mikään, vaan aina piti tehdä enemmän ja paremmin. Reilusti yli sen rajan, jota me kohtuullisuudeksi kutsumme.
Ja kaiken tämän keskellä Paavo unohtaa sen kaikista tärkeimmän, kohtaamisen. Ystävällisyyden ja toisen kuuntelemisen merkityksen. Juoksuaskeleiden alle häviävät niin vaimo kuin lapsetkin. Jarrumiehenkadun keittiönpöydän ääressä seuraa pitää vain yksinäisyys. Ja juuri se on taakoista raskain, koska yksinäisyys pääsee kaikkialle eikä anna rauhaa hetkeksikään. Nuorena Paavo toteaa ”voittajan juoksevan aina yksin”. Niinhän se usein meneekin. Mutta vain niin kauan kuin haluamme näin tapahtuvan. Hoivakodin hiljaisuudessa Paavo alkaa toivoa, että olisi joskus toiminut toisin. Pitänyt kiinni rakkaimmistaan ja ymmärtänyt ihmissuhteiden merkityksen. Koska se on korvaamaton. Omia ajatuksiaan ei pääse pakoon kaikkein nopeinkaan.
Paavo on myös näytelmä muutoksesta ja mahdollisuuksista. Kun Paavon nuoruus ja vanhuus ovat kasvokkain, vanha Paavo alkaa kyseenalaistaa tekemiään valintoja. Olisinko nyt onnellisempi, jos olisin valinnut toisin? Ajatuskehä on yhtä loputon kuin näytelmässäkin pyöritellyt Turun kaavoitussotkut, eikä lopullista vastausta varmasti löydy koskaan. Kaikessa hajanaisuudessaan Paavo on silti tärkeä muistutus yksinäisyydestä. Sen kipeydestä ja haavoittuvuudesta. Välittämisestä ja huolenpidosta, jotka vain voivat sen murtaa.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Turun Kaupunginteatteri
Teksti julkaistu alun perin https://kotikriitikot.com/ -blogissa