Mummu kultaisin – runo ikävistä fiiliksistä

Kun tekisi mieli vaan rikkoa astioita

heitellä tavaroita

itkeä selkä vasten seinää

huutaa

mutta eihän se muuta mitään,

olet enkelinä nyt ja aina

ja tulen sua kaipaamaan aina.

Rauhaisa paikka sulla taivaassa on

mut maassa ikävän kehdossa kylmä on.

Kädet tärisee, äänikin joskus värisee. 

Missä oot kun sua tarvitsen?

Mummu kultaisin.

Katson sun kuvaa päivittäin

ja kun se välillä paikoiltaan tipahtaa

mietin kävitkö sä täällä näin.

Oli vaan halu kirjoittaa ajatuksiani ylös mutta en osannut tähän hetkeen kertoa niitä muuten kuin runoilemalla. Mummuni äkillisestä kuolemasta on nyt aikaa noin kuukausi, siitä nämä fiilikset nousevat pintaan.

Kiitos, kun luit. <3

~ Vilmis