Heippa taas!

Tosiaan tänään kerron enemmän asiasta mistä olen jo parissa postauksessa maininnut – eli lähdöstä Irlantiin.

Meille on puhuttu jo toisesta lukuvuodesta asti mahdollisuudesta lähteä kansainväliseen vaihtoon, mutta minä en edes harkinnut missään vaiheessa koska tiesin, että kielitaitoni on niin huono, että on turha harkitakaan, vaikka halua kyllä oli. Kuitenkin syksyllä opettaja alkoi puhumaan koulussa, että eikö nyt kukaan olisi innokas lähtemään vaihtoon. Tuona päivänä minä ja luokkalaiseni Suvi jäätiin vielä koulun päätyttyä viemään tietokoneita pois luokasta ja opettajamme tuli puhumaan meille tuosta vaihdosta, että jospa hän saisi vaikka meidät lähtemään ja me jäimme sitten juttelemaan hänen kanssaan. Opettaja kertoi, että vaihtomaa olisi Irlanti ja vaihto kestäisi 5 viikkoa, jonka aikana siellä oltaisiin työssäoppimassa. Minä kerroin, että kyllä minä ulkomaille lähtisin jos kielitaito olisi hyvä, mutta opettaja kannusti, että sinne voi lähteä vaikka ei osaisi sanaakaan englantia. Suvi kertoi, että on ollut ennemmin jo opiskelu aikoinaan vaihdossa juurikin Irlannissa, joten maa on hänelle entuudestaan tuttu. Hetken keskusteltuamme aloimme miettimään lähtemistä ja pian se jo päätettiinkin. Tuon keskustelun tiimoilta myös alettiin tutustua Suvin kanssa vielä paremmin koska meillä oli yhteinen päämäärä – vaihto, jossa asuisimme 5 viikkoa saman katon alla. Yksin en välttämättä tälläisellä kielitaidolla lähtisi, mutta kun mukaan tulee Suvi, jolla on jo kokemusta Irlannista sekä hyvä kielitaito niin lähtö tuntuu paljon luotettavammalta ja mukavalta kun on joku matka kaveri. Mukaan lähtee myös yksi liiketalouden opiskelija, jota emme ennestään tunne.

Syksyllä oli myös kahden päivän mittainen  KV- info, jossa olivat kaikki Sataedujen (oppilaitos missä olen) oppilaat ympäri Satakuntaa, jotka haluaisivat lähteä vaihtoon, sekä joitakin ulkomaalaisia opiskelijoita jotka olivat silloin Suomessa vaihdossa. Toisena päivänä tulivat myös opettajat Irlannista meitä moikkaamaan. Nuo pari päivää olivat ihan mukavat vaikka aluksi oli olo, ettei sinne haluaisi mennä.

Nyt lähtööni on jäljellä enään alle viikko ja vielä on joitakin asioita hoidettavana. Meille esim. alkoi tulla tämän loman aikana vasta viestejä Irlannistapäin, että meidän pitää täyttää kaiken näköisiä lomakkeita mistä meitä ei ole informoitu etukäteen mitenkään, emmekä osaa niitä ilman apua täyttää. Muutenkin olemme kyllästyneitä koulun toimintaan sillä tuntuu, että kaikki asiat on saanut itse kysyä ja muistutella opettajaa. Lennotkin olisimme alunperin halunneet lähtevän Tampereelta (mielipidettämme oli siis tarkoitus kuunnella), mutta koulu ei hoitanut lento asiaakaan, vain se venyi ja venyi, ja kun kuukaudenkin jälkeen kysyttiin onko homma hoidettu, niin ei ollut. Myöhemmin saimme tietää, että lentomme lähtee Helsingistä, jonne joudumme lähtemään 7 aikaan aamulla junalla. Meillä on Helsingin Tikkurilassa vaihto junaan joka menee lentokentälle ja lentokentällä odotusta on 5 (!!) tuntia.

Itseä ei ole missään vaiheessa jännittänyt yhtään, paitsi tuo kielitaito on ainoa askarruttava asia, vielä kun menemme Irlantiin, jossa on oma vahva aksentti joten englannin kielen opettelusta tulee todennäköisesti vielä vaikeampaa. Lähden tähän vaihtoon kuitenkin avoimin mielin, tarkoituksenani kehittää kielitaitoani ja kaikki jotka ulkomailla jonkin aikaa olleet ovat sanoneet, että kieltä kyllä oppii, joten miksi minä olisin erilainen, enkä oppisi? Pitäisi vain itse oppia asenteeseen että ei ole väliä jos mokailee eikä osaa lauseita kirjaopillisesti oikein. Tärkeintä on kuitenkin, että yritän ja pidän asenteen positiivisena. Ainoastaan harmittaa lemmikkien takia, en nimittäin ole koskaan ollut näin montaa viikkoa poissa niiden luota ja mietin miten he ymmärtävät, että olen vähän pitemmän ajan poissa mutta tulen takaisin. Jokatapauksessa tulee varmasti 5 ikimuistoista viikkoa, joista jää muisteltavaa pitkäksi aikaa.

Lomailu:

Tässä myös raapaisu lomaani, eli niinkuin viime postauksessa kerroin, lomani alkoi viime torstaina kun työt loppuivat.

Alku viikosta myöskin kerroin jo edellisessä postauksessa, mutta loppu viikosta kerron nyt.

Perjantai meni iskän kanssa käydessä iskän siskolla eli mun kummitädillä kylässä. Vietiin tätiä läheiseen kaupunkiin kipsin poistoon, koska hän mursi kuukausi sitten kätensä. Samalla reissulla kävimme kaupassa ja mä löysin Irlannin reissulle nilkkurit, jotka olivat puoleenhintaan 25€, melko edullinen löytö! Syömässä käytiin taas samassa ravintolassa kuin yleensäkin ja ärsytti, että jouduttiin odottamaan 15min tarjoilijaa, eikä tämä tosin ollut mikään eka kerta. Itse söin salaatin ja iskä halusi mulle myös vielä jälkkärin ostaa, niin valitsin kuohuviinisorbettia marjoilla, vaikka ei ollut mitään takeita sille että tykkäisin, mutta tykkäsin! Kuohuviini ei paljoa maistunut ja se oli hyvä juttu! Illalla vielä käytiin katsomassa iskän kanssa naapurissa olevassa vanhainkodissa mummia joka on siellä aina välillä intervallijaksolla.

Lauantaina käytiin äitin kanssa päivällä yhden sukulaislapsen 1 vuotis syntymäpäivillä ja loppu ilta vietettiinkin kotona, katsottiin illalla Putous ja SuomiLove.

Tänään kävin yhdellä serkullani ottamassa ripsien pidennykset pitkästä aikaa, juurikin tuota tulevaa Irlannin matkaa varten. Äitin kanssa ollaan siivoiltu ja äiti kokkaili ruuaksi kanaa ja riisiä, joten seuraavaksi suuntaan ruokapöytään. Illalla paras ystäväni Julianna tulee kylään ja on tiistaihin asti. Luvassa on ravintolassa käyntiä, hiusten värjäilyä, maaseutumatkailua, pakkailua Irlantiin ja sen sellaista mukavaa yhdessäoloa.

Seuraava postaus onkin varmaan Irlannista sitten jossain vaiheessa kun olen kotiutunut.

IRELAND I WILL COME!