Moikka!

Nyt minusta kuuluu näin kolmen kuukauden jälkeen blogin puolella, niin on vaan käynyt, että arjen mukana on jäänyt kirjoittelu blogiin. Itseasiassa ehkä se on ihan hyvä, saan nyt paremmin virtaa pienestä breikista uuteen kirjoitteluun. Valmistun keväällä ammattikoulusta ja olen miettinyt kirjoitanko sen jälkeen enään blogia, mutta olen tullut tulokseen, että ainakin siihen asti kirjoittelen muutamia postauksia, sillä esim. keväällä olen lähdössä koulusta vaihtoon Irlantiin ja blogin kautta on mukava päivitellä kuulumisia sieltä.

Elämäni tänä syksynä on mennyt arkisin koulun parissa ja viikonloput kotona löhöillen, laitoin pisteen yhdelle entiselle ystävyyssuhteelle, koska toisinsanoen sitä ei enään edes ollut olemasssa ja olen oppinut kokemani kautta tajuamaan, että haluan elämääni vain ihmisiä (varsinkin ystäviä), jotka ovat läsnä.

Olen käynyt yksin, sekä äitini kanssa jutellen paljon asioita läpi, mitä on parin viime vuoden aikana tapahtunut ja lapsuudessa tapahtuneita asioita, jotka ovat vaikuttanut negatiivisella tavalla jokapäiväiseen elämääni ja itsetuntooni, näistä asioista voin ehkä avautua joskus, jos se tuntuu jossain vaiheessa oikealta. Tietyllä tavalla koen olleeni tässä jonkin aikaa jossain ”stressikuplassa”, en ehkä niin, että olisin kauheasti ”näkyvästi” ollut stressaantunut, mutta tietyt asiat mitä kävin läpi, olivat vahvasti mielessäni päivästä toiseen. Kävin myös pari viikkoa sitten hammaslääkärissä, koska luulin, että minulla on iso reikä, sillä silloin tällöin vasenta poskea särki, mutta kyseessä onkin puhkeamisvaiheessa oleva viisaudenhammas. Toivottavasti se ei tule kuvioihin vielä vähään aikaan!

Seuraavassa postauksessa kerron viime viikon luokkaretkestä…

Siihen asti, heippa ja hyvää viikkoa sinulle lukijani! 🙂