Viimeistä viikkoa viedään

Moikka täältä Irlannista!

Niinkuin otsikko kertookin, elämme viimeistä viikkoamme Irlannissa, eli lähtö on siis ensi viikon torstaina. Aika on mennyt todella nopeasti, vaikka hetki sitten kirjoittelin, että on vasta puolet ajasta mennyt. Ennen lähtöä on vielä maanantaina ja tiistaina töitä, tältä viikolta kun työt on jo tapulteltu, sillä torstai oli viikon viimeinen työpäivä. Tänään kävimme me suomalaiset yhden opettajan kanssa lounaalla, sillä hän halusi vähän tietää miten meillä on täällä mennyt, vaikka monestihan meiltä on kyselty miten on mennyt ja mitä kuuluu, varsinkin kun maan kulttuurina on, että kysytään ”How are you?” aina kun tavataan. Siitä mieleeni tulikin, että voisin kirjoitella omaan postaukseensa joitakin kulttuuri eroja. Kuulostaisiko se kivalta postaus idealta?

Huomenna ajattelin pitää itsekseni shoppailu päivän täällä Carlow’ssa, käydä ostoskeskuksissa ja ehkäpä jossain paikallisissa vaateliikkeissä. Toki jossain pubissakin on vielä käytävä tämän viikonlopun aikana. Kuten sanottu ensi viikolla ei ole keskiviikkona ja torstaina töitä ja hyvä niin, koska keskiviikko varmasti menee pakkaillessa sekä hyvästeissä, itsellä hyvästit keskittyvät lähinnä tähän kaupunkiin, sillä uusia kavereita täältä ei ole tullut.

Torstaina on tarkoitus lähteä vähän aijemmin, että keritään näkemään myös pääkaupunki Dublinia vähän! Tytöt ainakin puhuivat, että haluaisivat käydä viskitehdas Jamesonilla katsomassa lahjatuotteita, joten sinne siis ainakin. Lähtö fiilikset on mulla itsellä tosi ristiriitaiset. Kotona odottaisi oma äidinkieli, sekä rakkaat lemmikit jotka ovatkin suurin syy jonka takia maailmalta aina palaisin kotiin, mutta muuten tuntuu siltä, että pala sydämestäni jäi tähän kaupunkiin. Ei tämä mikään unelmien paikka ole ja Suomessa onkin niin Irlantiin, kuin varmaan kaikkiin maihin nähden monet asiat paremmin, mutta pidän tästä paikasta. Kaupunkina tämä on melko kotoisa, kun täällä ei ole sellaista suomalaista kaupunki maisemaa, vaan täällä on jotenkin kotoisat ja melko rauhalliset kadut ja alueet, sekä myös maaseutua, niinkuin koko Irlannissa taitaa olla. Silloin kun tulimme tänne ja lentomme oli laskeutumassa Dubliniin, oli epäluuloinen olo, että olemmeko oikeasti laskeutumassa pääkaupunkiin, sillä kaikkialla koneen alla näkyi vain peltoja ja maaseutua. Hehh…

Ekana mielessäni kotiinpaluusta on tylsä arki, johon en haluaisi palata, sekä asiat mitä lähdin maailmalle ”pakoon”. Se, että pääsin hetkeksi irti sellaisista kahleista mitkä ylläni oli, teki todella hyvää. Ei tarvinnut olla kokoajan jonkun arvostelun kohteena sillä oli toisessa maassa. Se on oikeasti helvetin helpottavaa. Ilokseni saan myös huomata, että kyllä, kielitaitoni on parantunut. Se ei todellakaan ole vieläkään hyvä, mutta ymmärrän enemmän kuin tullessani tänne, mutta itse puhuminen tuottaa yhtälailla vieläkin hankaluuksia. Mutta niinkuin jo alussa olen sanonut itselleni, niin olen jo voittaja koska lähdin tänne. Kauan ennen lähtöä fiilis oli se, etten voi uskoa, että lähden, mutta kohta se onkin oikeasti ohi ja tehty! Olen asunut 5 viikkoa ulkomailla… ja se on aika cool.

Seuraavan kerran kirjoittelen ehkä silloin kun olen jo takaisin Suomessa, saa nähdä, joten siihen asti BYE!! 🙂