Ei hetkeen autolla Helsinkiin, kiitos.

Viime aikoina olen huomannut että kun osaan iloita niistä pienemmistäkin ja ns. vähäpätöisemmistä asioista, mieliala kohoaa huomattavasti 🙂 Anopin kanssa on tullut myös monesti keskusteltua ajatuksen voimasta, ja sitä kokeilin myös tämän päivän työhaastatteluun, liekö sitten auttanut, ainakin haastattelu meni loistavasti, ajomatka Helsinkiin ja pois taas ei 😀

Siitä olen jo iloinen ja ylpeä että ylipäänsä sain kutsun haastatteluun työhön josta minulla ei kokemusta ole ollenkaan mutta into oppia sitäkin suurempi 🙂 Uudet haasteet kiinnostavat aina ja aikomuksenani ei todellakaan ole jäädä kaupan myyjäksi, kyseistä työtä mitenkään aliarvioimatta mutta ei vain ole minun tulevaisuuden suunnitelmani 🙂 Onhan tässä useampi vuosi sitäkin työtä tullut tehtyä mutta rohkeutta kerättyäni ja voi sitä itseluottamusta ja rohkeutta jota olen saanut kun poikani syntyi, ah, kuinka onnellinen olenkaan siitä, ja taustalla anopin kannustus lähteä kokeilemaan ihan vieraita aloja ja uusia haasteita eikä tyytyä vain siihen mitä osaa on kannattanut 🙂

Mahtui päivään huonoa omaatuntoakin kun poika joutui olemaan pidempään hoidossa kun muina päivinä ollut, kiitos loistavan Helsingintuntemukseni jonka vuoksi olin ihan ulapalla ja näin ulkopaikkakuntalaisen silmin on se aika kaaosmaistakin kyllä. Kiitoksia saa kyllä yhden parkkihallin infon työntekijä jonka neuvoilla pääsin lopulta oikeaan paikkaan, ja ehjänähän tuolta reissulta loppupeleissä selvisi, sehän kai on pääasia? 🙂 

Mutta tosiaan, en kyllä hetkeen aio suunnata Helsinkiin päin, toivottavasti 🙂