Kyllä tää vielä iloksi muuttuu :)

Aamu alkoi pienellä jännityksellä , tai no minähän se ainut olin joka jännitti, kun  tuo rakas pikkumies meni ensimmäistä kertaa päiväkotiin. Päivä meni välillä miettiessä mahtaako itkeä siellä ja ikävöidä, onko kaikki hyvin ja mitä kaikkea sitä murehtii kun et itse ole paikalla. 🙂  Kuitenkin pojalla päivä mennyt loistavasti, ei olisi malttanut edes kotio lähteä kun oli niin mukavaa kun oli muita samaa ikäluokkaa olevia leikkikavereita, äidillehän sitä sitten piti vähän kiukutella 😀  

Itselläkin onneksi kuitenkin touhua riitti vaikkei vielä työpaikkaakaan ole (mutta kohta on, sen olen päättänyt!). Aamulla meinasi pientä lannistumisen tunnetta syntyä kun yksi työpaikka kaatui kokemuksen puutteeseen ja eivät olleet valmiita opastamaan mutta kyllähän se siitä iloksi muuttui ja muutaman työhaastattelun sain järjestettyä.

Mutta apua, yksi haastatteluista on työpaikkaan johon ei todellakaan voi mennä mitkään farkut jalassa, niinkuin näihin muihin haastatteluihini. Pientä paniikkia meinasi jo syntyä ja osa päivästä kuluikin kauppoja kierrellen, ja kaikista lähdin tyhjin käsin, pojalle mukaan tarttuneita vaatteitahan ei lasketa 😉  Onneksi maltoin kotona käydä vaatekaapin läpi ja sieltä löytyi sopiva vaatetus, huh, sekin paniikki helpotti 🙂

Nyt ei auta kuin pitää peukkuja pystussä ja toivoa että tärppää työasioissa <: